Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan 874 314 yli 70-vuotiasta. Viime vuosien uutisoinnit vanhusten asemasta Suomessa ovat maalanneet kuvan yksinäisyydestä ja puutteellisesta huolenpidosta. Ihmisen putoaminen yhteiskunnan kelkasta on eräänlaista sosiaalista kuolemaa, jossa henkilön merkitys häviää – aivan kuin hän olisi kuollut.
Jari Pirhonen, Marjaana Seppänen, Ilkka Pietilä, Katariina Tuominen ja Marja Jylhä tarkastelivat artikkelissaan vanhusten käsityksiä sosiaalisesta kuolemasta. Yhteensä 36 henkilön haastattelut muodostivat laadullisen tutkimuksen aineiston. Haastateltavat olivat 63‒94-vuotiaita, eikä heillä ollut kognitiivisia kykyjä heikentäviä sairauksia.
Tutkimuksessa käytetty sosiaalisen kuoleman teoria on peräisin Jana Královálta (2015), joka on jakanut ilmiön kolmeen pääpiirteeseen: sosiaalisen identiteetin eli muilta saadun huomion menettämiseen, sosiaalisen osallisuuden menettämiseen ja oman kehonkuvan särkymiseen. Tämä jaottelu toimi tutkijoille viitekehyksenä haastattelujen analysoimisessa, vaikka haastateltavat eivät teoreettisella tasolla puhuneet sosiaalisesta kuolemasta taikka erotelleet sen osa-alueita.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että valtaosa haastateltavista koki vanhuuden sosiaalisena kuolemana. Puheissa sosiaalista kuolemaa pohdittiin sekä omakohtaisesti että laajemmin vanhusten yhteiskunnallisen aseman kautta. Haastateltavat kokivat vanhukset ryhmänä, jota pidetään sosiaalisesti kuolleena. Tämä näkyi ilmaisuissa, ettei vanhoja arvosteta eikä heistä välitetä.
Kukaan haastateltavista ei vielä kokenut olevansa yksilönä sosiaalisesti kuollut. Sosiaalinen kuolema näyttäytyi puheissa esimerkiksi siinä, miten haastateltavat yhdistivät elämänlaadun elämiseen. Elämänlaadun heikentyminen näyttäytyi elämän loppumisena. Tätä oli esimerkiksi ympärivuorokautiseen hoitolaitokseen joutuminen sekä liikunta- ja toimintakyvyn menettäminen, mitä pelättiin ja haluttiin väistää – vaikka sitten oikeasti kuolemalla.
Vaikka tutkimuksen otos oli pieni, antaa se tietoa siitä, minkälaisia ajatuksia vanhuksilla on elämästä ja yhteiskunnastamme. Tieto on tärkeää, jotta yhteiskuntaa voidaan kehittää vanhuksille paremmaksi. Haastattelujen perusteella hetki, jolloin sydänsähkökäyrä muuttuu suoraksi viivaksi, ei välttämättä olekaan se pelottavin kuolema.
Jari Pirhonen ym.: Vanhuus ja sosiaalinen kuolema. Sosiaalisen kuoleman käsite vanhojen ihmisten haastattelupuheessa (YP 1/2021)
Teksti: Katariina Kuronen