Robotit ovat osa hyvinvointipalveluiden tulevaisuutta. Mitkä psykologiset ja sosiaaliset tekijät ovat yhteydessä siihen, kuinka robotit otetaan työyhteisöissä vastaan?

Kuvituskuva, robotti
Kuva: Tuuli Turja (Tokio, 2017)

Robottien hyväksyntää sosiaali- ja terveysalalla tutkinut Tuuli Turja esittää väitöstukimukseensa perustavassa kirjoituksessaan, että robotisaatiota tulisi suunnitella työntekijöiden kanssa jo siinä vaiheessa, kun muutos on vasta harkinnassa. Lisäksi robotisaation suunnittelussa olisi kuunneltava yhtälailla mielipiteitä, jotka kyseenalaistavat robottien käyttämisen jo periaatteellisella tasolla. Näin päästäisiin laajempaan käsitykseen muutokseen liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista. Tämä olisi myös keino välttää arvoristiriitoja silloin kun työntekijältä odotetaan uuden teknologian käyttöä, vaikka hän katsoo sen omien arvojensa vastaiseksi. Organisaatiot voisivat myös harkita organisoivansa työtä siten, että henkilökunnan on mahdollista jakaantua teknologisempien ja perinteisempien työmenetelmien soveltajiin, mikäli tällainen valinnanvapaus on järkevästi toteutettavissa.

”Hoitotyön ammattilaiset ovat osoittaneet kykynsä ja halunsa priorisoida tiettyjä tehtäviä robotisoitavaksi, ja heidän ennakoiva luottamuksensa omaan robottien käyttämisen hallitsemiseensa tarkoittaa, ettei muutosvastarintaa voida kuitata hoitajien teknologiapeloilla, vaikka tätä usein keskusteluissa ehdotetaan. Lisäksi sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat ihmiskeskeisiin palvelualoihin, ja niiden muutoksiin liittyvät aina säädettyjen lakien ja asetusten lisäksi ammattieettiset kysymykset, mahdollinen ammatin kutsumuksellisuus ja henkilökohtaiset arvot. Ristiriita työn asettamien odotusten ja henkilökohtaisten arvojen välillä on kaukana yhdentekevästä”, kirjoittaa Turja.

Lue koko  artikkeli täältä.