Monet suomalaiset samoilevat edelleen päällekkäisten sosiaaliturvan muotojen viidakossa. Perusturvan ja toimeentulotuen päällekkäisyyttä pidetään haitallisena toimeentulotukeen liittyvän byrokratian, kotitalouskohtaisuuden, kannustinloukkujen ja mahdollisen stigman johdosta.
Jussi Tervola tarkastelee perusturvan tasoa ja tukien päällekkäisyyttä tutkimuksessaan ’Perusturvan taso ja päällekkäisyys toimeentulotuen kanssa 1991–2019’. Sekä perusturvan että toimeentulotuen ostovoima on pysynyt melko samana pitkällä aikajänteellä. Ainoastaan työttömien kohdalla ostovoima on hieman heikentynyt, eläkeläisten ja varsinkin vähimmäismääräisen sairauspäivärahan saajilla sen sijaan selkeästi vahvistunut.
Perusturvan ja toimeentulotuen taso on sen sijaan selvästi madaltunut suhteessa keskipalkkaisen henkilön tulotasoon. Tästä jälleen poikkeuksen antaa sairauspäivärahan saaja, jonka kohdalla taso on pysynyt samana.
– Sen lähtötaso on kuitenkin ollut eri perusturvaetuuksista selvästi matalin, noin viidennes keskipalkkaisen tuloista, Tervola huomauttaa.
Perusturvan päällekkäisyys toimeentulotuen kanssa lasketaan tutkimuksessa suurennuslasin alle. Toimeentulotuki vaatii kuukausittaista paperisotaa, ja ylimääräisen byrokratian lisäksi tuloja on seurattava tarkasti. Näin syntyy samalla helposti kannustinongelmia, jotka heikentävät sosiaaliturvan päämääriä kannustamalla työnteon sijaan pelkkien tukien varassa elämiseen, mikä voi olla kohtalokasta sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta
Eri tukimuotojen päällekkäisyys johtaa myös helposti tilanteeseen, jossa kotitalouden pienituloisempi osapuoli on taloudellisesti riippuvainen parempituloisesta puolisosta.
Tervola muistuttaa, että samankaltainen tilanne on vallinnut aivan sosiaaliturvan alkuajoista asti. Suomessa perusturva ja toimeentulotuki ovat osin lainsäädännöllisistä syistä olleet käytössä päällekkäisinä koko perusturvan ajan, joskin niiden suhde toisiinsa on ollut vaihteleva. Vuosina 2012-2016 päällekkäisyys oli esimerkkilaskelmien perusteella historiallisen alhaalla. Viime hallituskaudella etuuksien laskennallinen päällekkäisyys kuitenkin lisääntyi perusturvan sekä asumistuen leikkausten johdosta.
Tutkimus keskittyy yksineläjiin, joiden joukossa on muihin verrattuna enemmän perusturvan varassa eläviä. Saadun tuen taso on heille myös riittämättömin juuri korkeiden asumiskustannusten takia.
– Koko päällekkäisyyskysymys kulminoituu osittain siihen, missä määrin kohtuuhintaisia asuntoja on tarjolla suurissa kaupungeissa.
Päällekkäisyyttä voidaan tuskin kokonaan poistaa niin kauan kuin perusturvaetuudet ja toimeentulotuki ovat erillisiä etuuksia, mutta etuuksien yhteiseloa voisi Tervolan mielestä tehostaa. Toimeentulotuen siirtäminen Kelalle ja tulorekisterin käyttöönotto ovat jo nyt selkeyttäneet tukijärjestelmää, ja byrokratiaan ja stigmaan liittyvät ongelmat saattavat jopa haihtua pois.
– Tällöin perustoimeentulotuesta tulee salonkikelpoinen perusturvaetuus, ja perinteisen toimeentulotuen rooli jää kuntien tarjoamalle täydentävälle toimeentulotuelle, Tervola sanoo.
Lue kokonainen tutkimusartikkeli Julkarissa tästä.