Kokemus osallisuudesta omassa kouluyhteisössä voi suojata oppilasta lyhyeksi jäävältä koulutuspolulta. Varhain päättyvä koulutie altistaa nuorta erilaisille hyvinvointiongelmille: ilman toisen asteen tutkintoa jääneet nuoret kärsivät tutkinnon suorittaneita useammin mielenterveyden häiriöistä ja saavat muita useammin toimeentulotukea. Myös työttömyysaste on tutkinnotta jääneillä kaksinkertainen muihin verrattuna.
Marko Merikukan tutkimus ’Suojaako yläkouluikäisten nuorten osallisuuden kokemus koulussa lyhyeltä koulutuspolulta?’ tarkastelee osallisuuden kokemusten yhteyttä koulutuspolun pituuteen. Kymmenen vuoden pituinen seurantajakso käynnistyy seurattavien yläasteiästä. Tutkimuksessa on käytetty aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansallinen syntymäkohortti 1987 -rekisteriaineistoa sekä Kouluterveyskyselyä.
Tutkimus linkittyy osaksi laajempaa syrjäytymiskeskustelua, jossa koulutus nähdään ensisijaisena keinona ehkäistä nuorten etääntymistä muusta yhteiskunnasta. Koulupudokkuuden yhteiskuntapoliittiset vaikutukset heijastuvatkin yksilöllisten vaikutusten lisäksi koko hyvinvointivaltion tilaan.
– Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiokontekstissa työttömien määrä kulkee käsi kädessä veronmaksajien määrän kanssa. Mitä enemmän nuoria on työelämän ulkopuolella, sitä vähemmän yhteiskunnalla on nettoveronmaksajia, Merikukka toteaa.
Tutkinto vai jäädä suorittamatta erilaisista syistä. Miessukupuoli, huono koulumenestys ja mielenterveyden häiriöt ennustavat yksilötekijöinä koulupudokkuutta. Vanhempien matala koulutusaste ja köyhyys voivat heikentää koulutusmahdollisuuksia etenkin toisen asteen koulutuskustannusten takia.
Osallisuus käsitetään tutkimuksessa lasten, nuorten tai heidän ryhmiensä suhteena yhteisöihin tai yhteiskuntaan. Kouluterveyskysely selvittää osallisuuden kokemuksia erilaisilla väittämillä. Niiden avulla on selvitetty, kokeeko nuori saavansa äänensä kuuluviin oppitunneilla ja koulutyön kehittämisessä. Tutkimuksessa on mitattu myös luokan työrauhasta ja opettajien kiinnostusta oppilaan vointia kohtaan.
Juuri luokkatyörauhan merkitys korostuu tutkimustuloksissa. Hyvä työrauha suojasi koulutuspolkua, vaikka yksilölliset ja perheeseen liittyvät tekijät olivat huomioitu. Samankaltainen luokkatyörauhaa koskeva yhteys on aiemmin löydetty myös vuoden 2017 Nuorisobarometrissa.
Nuorten osallisuuden tukeminen kouluelämässä näyttäytyy oivallisena kehittämiskohteena Merikukan tutkimuksessa.
– Sosiaalisen osallisuuden merkitys lyhyeltä koulutuspolulta suojaavana tekijänä on tärkeä koulutus- ja yhteiskuntapoliittinen löydös. Erityisesti laajasti määriteltyä luokkatyörauhaa, sisältäen opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteen, tulee vahvistaa kouluissa, Merikukka sanoo.
Tutkimus on osa Merikukan loppuvuodesta tarkistettavaa väitöskirjaa.
Lue kokonainen tutkimusartikkeli Julkarissa tästä.