Palveluintegraation toteutumiseen liittyy sekä edistäviä että estäviä tekijöitä, mutta kokonaisuus jää yleensä plussan puolelle. Näin osoittaa Timo Sinervon ja Ilmo Keskimäen artikkeli, joka kuvaa kahta erilaista palveluintegraation esimerkkiä hyvinvointiasemilla sekä lasten ja nuorten palveluissa. Lasten ja nuorten palveluissa työyhteisön muutokset olivat organisatorisia, hyvinvointiasemilla eri alojen ammattilaisia tuotiin työskentelemään samoihin tiloihin.
Palveluintegraation tavoite on parantaa hoidon laatua, tehokkuutta ja saatavuutta sujuvoittaen asiakkaan palveluprosessia. Näin toistuvat ja turhan käynnit vähenevät, ja asiakkaan ongelma voidaan ratkaista nopeammin. Yhtenäistämistä voidaan toteuttaa hallinnon, talouden ja organisaatioiden tasolta käytännön asiakastyöhön asti.
Erityisesti hallinnon integraatio on ollut Suomessa viime vuosina tapetilla. Juha Sipilän hallituksen sittemmin kaatuneen sote-uudistuksen tavoitteena oli palveluiden siirto kunnilta maakunnille tai vastaaville suuremmille organisaatioille.
– Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalainen palvelujärjestelmä on jo sellaisenaan melko integroitu, mutta siitä huolimatta organisaatiorakenteet ja erillinen toiminta eri organisaatioissa muodostavat siiloja, lisäksi maantieteelliset etäisyydet hajauttavat sitä, taustoittaa Sinervo.
Sinervo ja Keskimäki arvioivat integraatiota estäviä ja edistäviä tekijöitä Auschran jaotteluun perustuen. Jaottelu erottelee tekijät kuuteen tasoon, jotka kulkevat organisaatiorakenteista kliiniseen työhön.
Estävät tekijät liittyvät usein hallintoon, sääntelyyn ja talouteen, sekä organisaatioiden välisiin tekijöihin ja johtamiseen. Myös itse palvelutuotannossa ja kliinisessä asiakastyössä voi syntyä kitkaa. Erityisesti yhteisen johdon hallinnollinen tai maantieteellinen etäisyys, puutteellinen suunnitelmallisuus sekä yhteisen lähijohtamisen puutteet heijastuivat työntekoon kielteisesti.
– Mitä etäämmällä päätöksenteko on, sitä hankalampana yhteistyötä pidettiin, Sinervo summaa.
Ongelmia voidaan kuitenkin estää syntymästä perehtymällä toisten työntekijöiden sekä esimiesten työnkuvaan ja ajatteluun. Luottamuksen kehittyessä yhteistyö helpottuu.
Tutkimuksen esimerkeissä palveluintegraatiota pystyttiin kehittämään ja siihen oltiin pääosin tyytyväisiä. Erityisesti työntekijöitä miellytti konsultoinnin vaivattomuus ja se, että asiakas sai avun saman talon sisältä ilman lähetettä. Myös asiakkaan näkökulmasta avunsaanti helpottui.
Hallinnon integraatio ei kuitenkaan automaattisesti johda muutoksiin asiakkaan palveluprosessissa. Lähekkäin työskentely ei myöskään vielä takaa, että todellista yhteistyötä syntyy. Yhteisen työskentelyn muodoista on sovittava yhdessä. Vaikka palveluintegraation kehittäminen on vielä monin paikoin kesken ja hyödyt näkyvät viiveellä, monissa eri muodoissaan palveluintegraatio nähdään kuitenkin mahdollisuutena kehittää työelämää ja palveluita hyvään suuntaan.
Tutkimus on osa Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa Cope-hanketta.
Lue kokonainen tutkimusartikkeli Julkarissa tästä.