Keitä ovat vähiten koulunkäyntiin sitoutuneet nuoret? Mitkä tekijät ovat yhteydessä sitoutumiseen? Entä miten kouluun sitoutuminen heijastuu nuorten tulevaisuudennäkymiin?
Kysymykset ovat tärkeitä, sillä koulunkäyntiin sitoutumattomuus peruskoulussa voi ennakoida myöhempää koulu- ja työelämäpudokkuutta, toteavat Markku Vanttaja, Piia af Ursin ja Tero Järvinen artikkelissaan Kouluun sitoutumattomien nuorten tausta ja tulevaisuusodotukset (YP 5-6/19). Tutkijat tarkastelevat mm. sitä, minkälaisia toisistaan poikkeavia kouluun sitoutumisryhmiä oppilaista on löydettävissä ja miten ryhmät eroavat toisistaan tulevaisuuden suunnitelmien tai kotoa ja koulusta saadun tuen suhteen. Tutkimuksen aineisto on peräisin sähköisestä kyselystä, johon osallistui noin 1 000 yhdeksännen luokan oppilasta 12:sta Turun seutukunnan yläkoulusta.
Tulosten mukaan koulukielteisyys ja heikko sitoutuminen koulunkäyntiin ovat usein yhteydessä siihen, millaisissa oloissa oppilas on varttunut. ”Koulukielteisen habituksen” rakentumisen riskitekijöitä ovat mm. perheen koulutuspääoman niukkuus, vanhempien vaikeudet tarjota koulutyöskentelyyn liittyvää materiaalista ja henkistä tukea sekä ongelmat, jotka liittyvät koulun tarjoaman opinto-ohjauksen ja urasuunnittelupalvelujen hyödyntämiseen. Koulukielteisten ja -myönteisten erot näkyvät myös nuorten koulutusvalinnoissa ja koetuissa tulevaisuudennäkymissä. Niukan koulutuspääoman perheissä esimerkiksi useita vuosia kestävää yliopistokoulutusta saatetaan pitää ajan haaskauksena.
”Koska koulutusmahdollisuuksien eriarvoistuminen ja syrjäytymiskehitys alkavat jo varhain ennen kouluikää, ei tasa-arvon toteutumista voi edistää ainoastaan koulutuspoliittisin keinoin, vaan myös perhe- ja sosiaalipoliittisilla toimenpiteillä on keskeinen merkitys”, Vanttaja ja kumppanit tiivistävät.
Tutkimus on julkaistu YP:n numerossa 5-6/19. Lue koko artikkeli täältä.