Markkinaehtoisuus ja yhtiöittämisen velvoitteet ovat kuin varkain pesiytyneet sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen käenpoikana, joka työntää muut tavoitteet ulos kotipesästä. Tulee voida kysyä, miksi julkisrahoitteisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa tulisi ylipäätään tavoitella voittoa? Voiko voitontavoittelu heikentää tai olla jopa vastakkaista tavoitteille palveluiden laadun, tasapuolisen saatavuuden tai rahoituksen kestävyyden sekä kustannusten ja riskienjaon suhteen? Olisiko valinnanvapaus ja monituottajamalli toteutettavissa kansalaisille yhtä mielekkäällä tavalla myös toisin?
Kansallisessa lainsäädännössä voitaisiin lähteä siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat yleishyödyllisiin palveluihin ja rajata ne siten vahvemmin Euroopan unionin sisämarkkinavelvoitteiden ulkopuolelle. Kansallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa voitaisiin harjoittaa tällöin vapaasti sosiaali- ja terveyspolitiikan tarpeiden lähtökohdista ja samalla hyödyntää yhteistyöhön ja tiedon jakamiseen liittyviä mahdollisuuksia tavoilla, joita markkinaehtoinen ja kilpailullinen toimintaympäristö ei mahdollista.
Sen sijaan että julkiset palveluntuottajat ja kansalaisjärjestöt pusketaan samaan malliin kansainvälisten yritysten kanssa, lähtökohtana olisi se, että palvelutuotantoon osallistuvat yritykset perustaisivat erillisen ei-voittoa tuottavan organisaation, joka vastaisi palvelutuotannosta ja erillisestä tilinpidosta ja takaisi tiedon saatavuuden. Valinnanvapaudessa olisi mahdollista edetä kansalaisten kannalta mielekkäimmissä palveluissa ja täydentävän mallin pohjalta kohdentuen etenkin palveluiden saatavuuteen sekä taloudelliseen kestävyyteen.
Kansainvälisistä kokemuksista tiedetään, että paikalliset ja yhteisöllisemmät toimintamuodot sekä uudet innovatiiviset ratkaisut jäävät helposti kilpailussa suurten markkinaehtoisten toimijoiden jalkoihin. Julkisen monopolin sijaan vaihtoehdoksi nousee helposti yksityinen monopoli. Toisaalta hoidon jatkuvuus kärsii jatkuvista kilpailutuksista ja uusien markkinatoimijoiden tarjoamien palveluiden laatua on usein vaikea valvoa. Tiedon ja kokemusten jakaminen myös vaikeutuu jos lähtökohtana on kilpailu eikä palveluiden kehittäminen kaikkien parhaaksi.
Innovatiivisuus ei edellytä voitontavoittelua, mutta voitontavoittelu voi johtaa innovaatioita ja palveluiden kehittämistä väärille teille. Kaikki innovaatiot eivät automaattisesti palvele asiakkaiden etua. Yhdysvalloissa talouslehti Forbes valitsi energiayhtiö Enronin ennen yrityksen konkurssia ja toimien perustan paljastumista useana vuonna innovatiivisimmaksi yritykseksi. Osuuskunnille, kansalaisjärjestöille sekä uusille integraatiota toteuttaville yhteistyömalleille olisi enemmän tilaa kokonaisuudessa, jossa erilaiset toimijat voisivat toimia joustavasti kokonaisuuden kannalta mielekkäimmällä tavalla.
Suomi on varsin harvaan asuttu maa ja palveluiden saatavuus reuna-alueilla jää helposti muiden tekijöiden varjoon. Sosiaalipalveluita tarvitsevien valinnanvapaudesta ei ole edes keskusteltu ja yhtiöittäminen vaikeuttaa yhden luukun periaatteen toteutumista. Terveydenhuollossa valintatoiveet kohdistuvat useammin lääkäriin ennemmin kuin kansainväliseen yhtiöön tai ”palvelutuottajan brändiin”. Tiedetään, että suuri osa sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista kohdentuu pienelle osalle asiakkaista ja yksi terveyspalvelujärjestelmän perustehtävistä on tasata rahoituksen ja riskien jakoa.
Informaatioepäsuhta eli tiedon erilainen taso asiakkaiden ja palvelutuottajien välillä luo puolestaan jo lähtökohtaisia ongelmia valinnanvapaudelle ja markkinaehtoisuudelle terveydenhuollossa, kuten äskettäin kuollut yhdysvaltalainen taloustieteen nobelisti Kenneth Arrow tunnetusti osoitti jo yli 50 vuotta sitten. Terveydenhuollon palveluiden ja niihin kohdentuvan tarpeen luonne ei ole myöskään ole yhtenevä, vaan ne kattavat akuutit, ennakoitavat ja ennaltaehkäisevät palvelut, kuten esimerkiksi rokotukset. Voitontavoittelun rajoitukset hillitsisivät myös lääkärikunnan yritystoiminnan kautta mahdollisesti tapahtuvaa verosuunnittelua.
Euroopan Unionin lainsäädäntö ei velvoita yhtiöittämistä, mutta yhtiöittämisen seurauksena joudutaan vahvemmin markkinaehtoisen sisämarkkinoihin, palvelukauppaan ja kilpailuun kohdentuvan sääntelyn piiriin, joista tulee helposti palvelumarkkinoiden toimintaa ensisijaisesti määräävä tekijä. Kansallisessa lainsäädännössä tehty rajaus siitä, että julkisrahoitteiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yleishyödyllisiä ja ei voittoa tavoittelevia palveluita rajaisi sosiaali- ja terveyspalvelut sisämarkkinalainsäädännön velvoitteiden ulkopuolelle. Tämä antaisi ketterämmän mahdollisuuden kokeilla aidosti uusia toimintamalleja kansallisesti sekä julkiselle vallalle suurimman liikkumavaran käytännössä. Se mahdollistaisi myös paremmin yhden luukun periaatteen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden välisen yhteistyön. Päätös voitontavoittelun rajoituksesta tulisi tehdä ajoissa, jotta Euroopan Unionin, sijoittajansuojan ja investointisopimusten velvoitteet eivät estä mahdollisuuksia puuttua voitontavoitteluun tai verosuunnitteluun.
Vaarana on, että jos nyt jääräpäisesti ja varoituksista huolimatta edetään nykyisillä eväillä, uudistuksista vetäytyminen tulee mahdottomaksi ja uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kannalta joudutaan ojasta allikkoon.