Suomalainen verojärjestelmä ja sen yksityiskohdat, kuten ansiotuloverotuksen progressiivisuus ja pääomatulojen tasavero, eivät ole salaisuuksia. Jo yläasteen yhteiskuntaopin tunnilla on niihin tutustuttu. Kuitenkin niiden todellinen merkitys lienee jäänyt useimmille epäselväksi muuten kuin ehkä sen oman verotuksen osalta.

Marraskuun lopulla sosiaalisen median kanavissa alkoi levitä mielenkiintoinen visuaalinen esitys aiheesta. ”Who are the richest people in Finland?” -animaatiossa esitetään tilastotietoja Suomen sadasta rikkaimmasta ihmisestä. Havainnollinen esitys on kiinnittänyt monien huomion, ja kapinahenki on noussut: animaatiossa esitetään, että useimmat rikkaimmista ihmisistä saavat ansiotulojen sijaan pääomatuloja, jolloin heidän veroprosenttinsa on kutakuinkin sama kuin keskituloisella ”Matti Meikäläisellä” (miksei muuten Maija Meikäläisellä?).

Visuaalisen esityksen voima on mahtava. Animaation johtopäätös on pelkistetty, mutta esitys luo erittäin voimakkaan mielikuvan verotuksestamme. Pelkistys aiheuttaa kuitenkin – kuten aina – sen, että jotain olennaista jää kertomatta. Tässä tapauksessa ainakin omasta mielestäni merkittävä ja mielenkiintoinen, mutta kertomatta jäävä fakta on se, että pääomatulojen määrä on vain viisi prosenttia ansiotulojen määrästä (5,4 miljardia, 105 miljardia, vuoden 2009 tieto). Pelkistys on useimmiten havainnollisuuden välttämätön hinta. Kriittinen lukija kysyy tarvittavat kysymykset ja etsii puuttuvan tiedon ennen johtopäätösten tekemistä. Mutta onko kriittisiä lukijoita riittävästi ja millaista haittaa pelkistetty tieto aiheuttaa niille, jotka ottavat sen annettuna? Onko sitten parempi, että tieto ei mene perille lainkaan, missään muodossa?

Kaikkien tietotyötä tekevien kannattaisi ottaa visuaalistuksesta opikseen ihan tosissaan. Vanha sanonta ”kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa” pitää paikkansa. Viestin perille menemiseen kannattaisi käyttää aikaa ja nähdä vaivaa. Ja jos viesti voidaan visualisoida, se kannattaa visualisoida. Pieni ripaus provokaatiotakaan ei ole haitaksi, vai onko?