Eduskuntavaaleja lähestyttäessä miltei kaikki puolueet ovat esittäneet ehdotuksensa sosiaaliturvan uudistamiseksi. Vähemmän on tehty ehdotuksia siitä, miten toimeentulotuki palvelisi yhdessä palveluiden kanssa aidosti viimesijaisena turvana. Kelasta haettuna taloudellisena tukena se soveltuu hyvin täydentämään perusturvaa, jos unohdetaan tarveharkinnasta väistämättä seuraava byrokratia. Se on kuitenkin huono auttamaan heikoimmassa asemassa olevia, joita viimesijaisen turvan soisi erityisesti tukevan (Blomgren & Saikkonen 2018). Viimesijaisen turvan parantamisella ei varmastikaan vaaleissa kerätä merkittäviä äänisaaliita, mutta se olisi kauan kaivattu askel sosiaaliturvan uudistamisessa.
Toimeentulotuki 2017 valmistui pari viikkoa sitten. Valmistuminen kesti poikkeuksellisen kauan, kun ensimmäistä kertaa yhdistettiin Kelan perustoimeentulotukitilasto kuntien ehkäisevään ja täydentävän toimeentulotuen tilastoon. Mitään suuria yllätyksiä tilasto itsessään ei pitänyt sisällään.
Perustoimeentulotuen siirto Kelaan ennakoidusti kasvatti hakijoiden määrää ja erityisesti nuoret (18–24-vuotiaat) näyttäisivät aktivoituneen toimeentulotuen hakemisessa. Mahdollisesti muukin ns. alikäyttö on saatu vähenemään, kenties pois lukien ikäihmiset (yli 65-vuotiaat), joiden keskuudessa uusien asiakkaiden suhteellinen osuus ja määrä jäivät selvästi muita ikäryhmiä pienemmäksi.
Paljonko on vähän?
Toimeentulotuki on lainsäädännön mukaan edelleen tilapäinen tuki – tai sellainen sen tulisi olla. Toisin sanoen se on turvana silloin, kun ensisijaisia etuuksia odotetaan tai elämässä sattuu jotakin odottamatonta, eivätkä omat tulot ja varallisuus riitä välttämättömään. Sosiaalihuollon tarveharkintaisena taloudellisena tukena sitä maksetaan myös silloin kun ihminen ei syystä tai toisesta pysty elättämään itseään eikä hänellä ole realisoitavaa omaisuutta. Toimeentulotuen viimesijainen luonne huomioiden vuoden 2017 tilasto oli hätkähdyttävä: miltei kymmenesosa (9,9 %) kotitalouksista oli saanut toimeentulotukea vuoden aikana ja koko väestöstäkin 8,5 prosenttia. Nämä ovat melko korkeita lukuja verrattuna muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2017 noin 215 000 kotitaloutta sai vähintään yhden kuukauden toimeentulotukea (Socialstyrelsen 2018). Kun Suomessa saajia oli kaiken kaikkiaan yli 460 000 henkilöä ja 305 168 kotitaloutta, niin ei ole aivan merkityksetöntä, miten tuen tilapäisyys toteutuu. Ero henkilöiden ja kotitalouksien välillä kertoo siitä, että toimeentulotuen saajat elävät osin samoissa kotitalouksissa. Tuen saajista noin neljännes on alle 18-vuotiaita.
Seuraava kuvio kertoo siitä, että aina toimeentulotukiuudistukseen asti suunta oli selvä: Pitkäaikainen tuen saanti (10–12 kk) oli niin suhteellisesti kuin absoluuttisestikin lievästi kasvussa ja vastaavasti tilapäisyys (1–3 kk) laskussa. Vuonna 2017 saajien määrän kasvettua tapahtui suhteellisissa osuuksissa muutoksia siten, että toimeentulotuen tilapäinen käyttö näyttää kasvaneen ja pitkäaikainen käyttö puolestaan hieman vähentyneen.
Kuvio: Toimeentulotukea saaneiden henkilöiden määrä yhteensä vuosina 2005, 2010, 2015, 2016 ja 2017 sekä saannin kesto.
On tietenkin määrittelykysymys, onko se paljon vai vähän, jos noin kolmannes saa toimeentulotukea 1–3 kuukautta ja muut tätä kauemmin. Sen sijaan jos huomioidaan, että toimeentulotukea on vuoden aikana saanut noin kymmenesosa kotitalouksista ja heistä noin kaksi kolmesta kauemmin kuin 3 kuukautta, niin kovin monelle toimeentulotuki näyttäisi olevan ihan jotain muuta kuin viimesijainen tai tilapäinen tuki, jollaiseksi se on tarkoitettu.
Nimensä mukaisesti viimesijainen turva jää myös uudistuksissa viimeiseksi – paikkaamaan sitä, mikä jää jäljelle. Katseen kääntäminen hetkeksi viimesijaiseen turvaan ja sen pohtiminen, miksi niin moni joutuu siihen hyvinvointivaltiossa turvautumaan, lisäisi todennäköisesti myös ymmärrystä siitä, minkälainen uuden sosiaaliturvajärjestelmän pitäisi olla, jotta viimesijaista turvaa tarvittaisiin mahdollisimman vähän.
Lähteet:
Blomgren, Sanna & Saikkonen, Paula (2018) Viimesijaisen turvan palveluissa parannettavaa: toimeentulotukiuudistuksen kuntakyselyn tuloksia. Helsinki: THL, Tutkimuksesta tiiviisti 12. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-116-4
Social Styrelsen (2018) Statistics on Social Assistance. http://www.socialstyrelsen.se/publikationer2018/2018-11-13
Toimeentulotuki 2017. Tilastoraportti, Suomen virallinen tilasto. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901303464