Hesari on monin tavoin ollut tekemässä tämän vuoden Svenska Dagenista erityistapausta. Tänään eli varsinaisena päivänä (6/11) Hesarin verkkosivuilla julkaistiin nimikone, jonka avulla voi tuunata itsestään suomenruotsalaisen. Kun koneeseen syöttää etu- ja sukunimensä, se arvioi, mikä olisi vastaava jättekiva suomenruotsalainen nimi.
Minä tietysti laittamaan koneeseen nimeni ja tulos: ”Mats Villgren”. Ja kun suomenruotsalaisuuteen kuuluu olennaisena osana hauskat lempinimet (kuten Elisabeth ”Lillan” Rehn), kone tarjoaa myös sen. Minulle tuli ”Misha” – sikäli osuva, että miehän oon Karjala poikii.
Mistä tässä on kysymys? Onko Hesari näin ryhtynyt aktiivisesti kumartamaan ja nuoleskelemaan pientä, mutta äveriästä ja vaikutusvaltaista suomenruotsalaista eliittiä houkuttelemalla suomalaista tavisenemmistöä samastumaan heihin – ryhtymään ”vadelmavenepakolaisiksi”? Näin suuri osa Hesarin nimikonetta kommentoineista lukijoista tuntui kuvion tulkitsevan.
Mitä tähän sanoisi Pierre Bourdieu? Bourdieu tulkitsisi asiaa kielellisten voimasuhteiden ja niissä menossa olevien muutosten valossa: ”Kun saksankielinen sveitsiläinen puhuu ranskankielisen sveitsiläisen kanssa, niin heidän välillään puhuvat ranskalainen ja saksalainen Sveitsi.”
Ruotsin kieli on kovaa vauhtia menettämässä asemiaan niin Ruotsissa itsessään, muissa Pohjoismaissa kuin Suomessa. Kaikkien maiden suuryritysten, kansainvälistyvien asiantuntijoiden ja myös pohjoismaisen yhteistyön kieleksi on vakiintumassa englanti. Vuosikymmeniä Suomen hallitusten vakiokalusteena ollut Rkp ei todennäköisesti enää ole seuraavassa hallituksessa.
Suomenruotsalaisuus on monella tapaa uhanalaisessa asemassa. Siksi suomalaisen enemmistön äänitorvi Hesari kokee tarvetta ilmaista tukeaan vähemmistölleen. Vuosisataisen kielitaistelun näennäisen voittajan on helppo osoittaa suopeutta entiselle, mutta nyt hädänalaiselle vastustajalleen. Samasta syystä peilikuvamainen nimikone ensi toukokuun suomalaisuuden päivänä tuskin tulee kysymykseen: se koettaisiin vähemmistön pilkaksi.
Mutta: ei Hesarin nimikone kuitenkaan keveään leikkimielisyyteen verhottua alentuvaa ystävällisyyttä ”vähempiosaisia” kohtaan ole, vaan siinä voi nähdä aitoa solidaarisuutta. Suomen kieli on Suomessa ottanut sille kuuluvan valta-aseman, mutta globaalin kielitaistelun molemmat, niin ruotsi kuin suomi, ovat kuitenkin hävinneet. Toinen kotimainen on jo nyt englanti, niin meillä kuin muualla.
Siksi kära vänner, vi är kompisar.