YLEn tuore gallup osoitti suurinta kuukausittaista siirtymää pariinkymmeneen vuoteen. Muutoksen ydin kiteytyi siihen, että perussuomalaiset ja sosialidemokraatit vaihtoivat neljä prosenttiyksikköä keskenään.
Gallup-tuloksesta aika monet kommentaattorit ovat vetäneet kaksi olennaista johtopäätöstä. Ensimmäisen kiteytti Timo Soini itse ja varsin rehellisesti: vasen koukku osui, syynä hallituksen pakkolakiesitykset, erityisesti ylityö- ja sunnuntaikorvausten leikkaukset. Demareihin siirtyi ennen kaikkea 35–49 -vuotiaita miesduunareita, ja kun prosentit menivät lähes päittäin ja kantaaottamattomien osuus oli sama kuin edellisessä gallupissa, persujen putoamista ei voi selittää kannattajien nukahtaminen.
Toinen johtopäätös. Jos tärkein loikkausten syy olisi ollut syksyn maahanmuuttaja-aalto, loikattu ei olisi mamu-ystävällisiin demareihin. Joten: mamu-kiihkoilijat ovat puolueen kannattajakunnassa sittenkin pieni vähemmistö, lähinnä ns. nuivat. Persujen kannattajiksi siirtyneet entiset demarit ajattelivat siis aiemmin, että puolue olisi parempi työväenpuolue (huolehtisi huolella palkansaajien ja muiden vähävaraisten asioista) kuin demarit – ja tähän hallituksen pakkolakiesitysten takia syvästi petyttiin.
Perussuomalaiset maksavat nyt siis Sipilän hallituksen painostusoperaatiosta kovaa hintaa. Herää kysymys, miksi puolue suostui tällaiseen painostustoimeen, joka olisi rokottanut vain pientä osaa palkansaajista – mutta juuri niitä, jotka ovat persuja lähellä: puolustusvoimien henkilöstöä, poliisia, liikenteen työntekijöitä, mutta myös laajalti hoitoalan ihmisiä. Eikö ymmärretty, että tätä ei nähtäisi ensisijaisesti (raakana) painostustoimena työmarkkinajärjestöihin päin, vaan hallituksen ideologisena kannanottona leikkausten kohdentamiseksi? Jälkimmäiseksi se kuitenkin tulkittiin, ja tulkitaan yhä, vaikka ylityö- ja sunnuntaikorvausten leikkauksista hallitus on jo ehtinyt luopua.
Perussuomalaiset tekivät siis omalta kannaltaan raskaan poliittisen virheen. Entä jatko? Jos työmarkkinajärjestöt saavat lähiviikkoina aikaan sopimuksen, joka tyydyttää hallitusta ja hallituksen pakkolait raukeavat, pahin tyytymättömyys persuihin ehkä lievenee ja kannatus voi kääntyä hienoiseen nousuun. Hallituksen manööverin tuottama järkytys taisi puolueen äänestäjille kuitenkin olla niin syvä, ettei luottamus entiseen malliin enää hevin palaudu.
Jos kannatus kuitenkin vakiintuu ja/tai kääntyy nousuun, Timo Soinin puolue ei lähde hallituksesta kirveelläkään – seuraaviin vaaleihin on kuitenkin vielä yli kolme vuotta. Tämä oli nähtävissä jo nyt viikonloppuna siinä tiukkuudessa, jolla Soini vastasi puolueensa nuorten vihaisten miesten kapinayritykseen.
Voisikin ennustaa, että jos perussuomalaisten puolue myöhemmin hajoaa, se hajoaa niin, että mamu-kiihkoilijat lähtevät ja perustavat oman puolueen. Yllä olevan valossa lähtijöitä olisi kuitenkin vain vähän ja kannatus jäisi pieneksi – varsinkin, jos pakolaisvirta jatkossa loivenee ja prosessit saadaan hallintaan.