Kaikki tuntuvat olevat huolissaan eriarvoisuudesta. Tammikuussa 2017 kansainvälinen talouseliitti totesi Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa, että eriarvoisuus on suurin maailmaa uhkaava ongelma. Suomessa pääministeri Juha Sipilä päätti spontaanisti nimittää työryhmän etsimään ratkaisuja eriarvoisuuden pysäyttämiseksi maassamme.
London School of Economics -yliopiston professori, tuloerotutkimuksen grand old man Anthony Atkinson (1944–2017) julkaisi vuonna 2015 kirjan Inequality – What can be done? Kirja jäi vuoden 2017 alussa menehtyneen Atkinsonin testamentiksi. Atkinson käytti resepteihinsä vuosikymmenten kokemuksensa, tietonsa ja osaamisensa. Neljä ehdotuksista koskee verotusta, joka on rajattu pois Sipilän nimittämän eriarvoisuustyöryhmän tarkastelusta. Käsittelen tässä blogissa yhtä Atkinsonin verotusta koskevaa ehdotusta Suomen kontekstissa. Kalevi Sorsa Säätiö julkaisee toukokuussa raportin, jossa käydään läpi kaikki 15 ehdotusta.
Kysymys verotuksesta on yksi tärkeimpiä yhteisiä päätöksiä demokraattisissa maissa. Kuinka paljon esimerkiksi perintöjä on syytä tasata verotuksella? Länsimaiset yhteiskunnat näyttävät kuluttajien näkökulmasta hyvin samanlaisilta: kuljetaan samanmerkkisissä vaatteissa, käytetään samoja kännyköitä ja tietokoneita, katsotaan samoja elokuvia ja pelataan samoja pelejä. Veroratkaisuissa on kuitenkin hämmästyttävän suuria eroja. Tämä näkyy erityisesti perintöverossa.
Alikäytetty vero Suomessa
Britanniassa perintövero toi 50 vuotta sitten noin yhdeksän prosenttia kaikista verotuloista. Nyt se edustaa vain kahta prosenttia. Ranskassa kehitys on ollut toinen. Perintövero toi viidenneksen tai neljänneksen valtion tuloista 1800-luvulla, mutta osuus laski vuoteen 1950 mennessä 2,5 prosenttiin. Tämän jälkeen verotuotto on noussut ja muodostaa noin viidenneksen verotuloista.
Perintöjen verottaminen oikeudenmukaisesti ei ole aivan yksinkertaista: miten ottaa huomioon eri aikoina annetut, eri henkilöiltä saadut ja erisuuruiset perinnöt ja lahjat? Jaksottamalla omaisuuden siirtoja veroja voi pienentää. Atkinson ehdottaa mallia, jossa verotettaisiin asteittain kiristyvällä prosentilla koko elämän aikana saatuja lahjoja ja perintöjä.
Suomessa perintö- ja lahjaveron osuus kokonaisverotuotoista on pysynyt hämmästyttävän pienenä viimeisen 40 vuoden ajan, vaikka muutoin verojärjestelmässä on tapahtunut suuria muutoksia ja suomalaisten varallisuuden arvo on moninkertaistunut (kuvio). Osuus ei ylittänyt yhtä prosenttia edes ennen vuoden 2008 jälkeen alkanutta talouskriisiä.
Lähde: Verohallitus.
Verotuksessa lahjoja ja perintöjä kohdellaan samalla tavalla, mutta jaksottamalla omaisuuden siirtoja kolmen vuoden välein voi saavuttaa huomattavia verohyötyjä. Veroprosentit määräytyvät sukulaisuuden ja omaisuuden määrän mukaan: mitä läheisempi sukulainen, sitä alhaisempi vero (kaksi veroluokkaa) ja mitä suurempi omaisuus, sitä korkeampi vero. Verovapaalla lahjalla ja perinnöllä on alaraja.
Isossa-Britanniassa on käytössä vain yksi porras, jonka jälkeen perintöveroa peritään 40 prosenttia (Suomessa ylin prosentti 33 on muilla kuin lähiomaisilla miljoonan euron omaisuudesta). Atkinson ehdottaa silti kiristyksiä. Hänen mallissaan veroportaita olisi enemmän (kuten tuloverotuksessakin) ja että ylin prosentti voisi olla suurempi kuin hänen ehdotuksensa ylimmäksi tuloveroprosentiksi (65). Atkinsonin malli kiristäisi siis selvästi suurimpien lahjojen ja perintöjen verotusta Suomessa – ja ehkä voisi antaa perintöverolle selvän fiskaalisen merkityksen. Malli kaventaisi varallisuuseroja myös siksi, että se loisi lahjoittajille ja perinnönjättäjille kannustimen jakaa omaisuuttaan laajemmalle joukolle.
Korottamisen mahdollisuudet
Päinvastoin kuin Atkinson ehdottaa, Sipilän hallitus päätti syksyllä 2016 keventää perintöverotusta ja laskea erityisesti suurimpien perintöjen veroja. Ensimmäisessä veroluokassa ylintä veroprosenttia laskettiin lahjaverotuksessa 20 prosentista 17 prosenttiin ja perintöverotuksessa prosenttiin. Nämä prosentit ovat siis voimassa miljoonan euron ylittävän lahjan tai perinnön osalta. Poliittista kannatusta perintö- ja lahjaveron kiristämiseen on vain vähän, vaikka moraalisesta näkökulmasta juuri perintöveron kiristäminen olisi kaikkein luontevinta. Kukaan ei voi valita vanhempiaan.
Varakkaat henkilöt ja heitä tukevat poliitikot ovat Suomessa väittäneet, että perintöveron kiristys johtaisi veropakolaisuuteen. Muutamat henkilöt ovat julkisuudessa kertoneet perintöveron syyksi maasta muuttamiselle. Kiinnostavaa on se, että Isossa-Britanniassa perintövero on selvästi kireämpi kuin Suomessa ja se myös tuottaa enemmän verotuloja. Voisi olettaa, että Isossa-Britanniassa olisi kielen ja entisten siirtomaiden vuoksi vieläkin suurempi veropakolaisuusriski kuin Suomessa. Näin ei kuitenkaan näytä olevan.
Perintö- ja varallisuusverotuksen kehittäminen vaatisi kuitenkin kansainväistä yhteistyötä. Kaikkein rikkaimpien kohdalla on liian usein aivan totta se, että perintö- ja varallisuusvero ovat vapaaehtoisia veroja.
Kirjoitus on kolmiosaisen sarjan viimeinen osa.