Rauman sosiaali- ja terveysjohtajan Antti Parpon ajatus osallistavasta sosiaaliturvasta herättää rajuja tunteita. Jo ennen asiaan valmistelevan työryhmän perustamista aloitti toimintansa räväkkä facebook-ryhmä Ei pakkotyölle. Sama teema on ollut kiivaasti esillä niin ikään aktiivisissa Kuka kuuntele köyhää– ja Vaihtoehtoinen työllisyyspolitiikka -ryhmissä. Jatkossa on luvassa ärhäkän some-keskustelun lisäksi julkisia väittelyitä, dokumenttiteatteria ja ehkä myös mielenosoituksia. Ikävämpää on se, että ainakin yksi osallistavaa sosiaaliturvaa valmistelevan työryhmän jäsenistä on saanut uhkauksia.
Keskustelun sävyä selittävät uhkaavat kansainväliset esimerkit. Anglosaksisissa maissa osallistava sosiaaliturva tunnetaan nimellä workfare, joka lähinnä tarkoittaa pakkotyötä. Kuitenkin lähes kaikki keskustelijat ovat Suomessa samaa mieltä ongelmasta: syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat uusia polkuja työelämään ja laajemmin yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Jotain uutta pitäisi keksiä.
Osallistavan sosiaaliturvan työryhmän kokoonpano muistuttaa rakenteeltaan surullisen kuuluisaa sata-komiteaa. Vaikea kuvitella, että uudet ajatukset saisivat tuulta, jos työryhmän jäsenet ovat mukana lähinnä puolustamassa oman eturyhmänsä etuja. Nuo eturyhmät kantavat päävastuun siitä ongelmasta – työmarkkinoilta syrjäytymisestä – jota työryhmä on perustettu ratkaisemaan.
On helppo ennustaa, että työryhmä tuskin kykenee uusiin avauksiin. Monet pitäisivät tätä torjuntavoittona, jota se toki voi osittain ollakin. Asenne on kuitenkin harhainen, sillä itse ongelma ei katoa, jos työryhmä epäonnistuu. Työryhmä tarvitseekin työrauhan ja kaiken mahdollisen tuen.