Huffington Post ja tilastopalvelu Statistan olivat koonneet jo viime vuoden lopussa tilastollisen graafin terrorismin uhrien määrän ja kansallisuuksien vuosittaisesta jakautumisesta Euroopassa vuosina 1970–2015. Uusi Suomi julkaisi sen 23.3.2016.
Kehityksen kaari on ällistyttävä: ylivoimaisesti eniten kuolonuhreja tuona ajanjaksona ovat terroriteoillaan tuottaneet pohjoisirlantilainen IRA ja Baskimaan ETA. Saksan ja Italian terrori-uhrit jäivät lukumäärältään vähäisiksi.
IRA:n intensiivisintä toiminta-aikaa graafin mukaan oli 1970-luku, jonka jokaisena vuotena terrorin uhreja oli yli sata, huippuvuonna 1972 yli 360 ja vuosina 1973–76 yli kaksi sataa kunakin vuonna. IRA:n terrori jatkui vuoteen 1994, johon asti uhrien määrä oli lähes sata per vuosi.
ETA:n iskut alkoivat 1970-luvun puolivälissä ja olivat suurimmillaan 1978–80, joina vuosina uhreja oli yli sata kunakin. ETA:n terrori jatkui vuoteen 2001, jolloin uhreja oli enää muutamia kymmeniä.
Vasta 2000-luvulla Euroopan terroristeiksi ovat nousseet arabit, mutta heidän tuottamansa kuolemat kalpenevat IRA:n ja ETA:n yhteensä tuhansiin nousevien uhrilukujen kanssa: Madrid 191 (2004), Lontoo 52 (2005), Pariisi 147 (2015) ja tämän vuoden puolella Bryssel 35.
Miksi tämä vertailu on ällistyttävä? Olen aikuiselämäni elänyt koko tuon ajanjakson ja muistan kyllä IRA:n ja ETA:n terrorista kertoneet uutiset – mutta muun Euroopan näkökulmasta ne jäivät silloin jotenkin paikallisiksi ilmiöiksi, koska terroristit tappoivat omia maanmiehiään. Selkeä enemmistö kaikista ajanjakson uhreista on ollut brittejä. Al-Qaidan ja Isisin uhriluvut paikallisesti (kuten Irakissa, Syyriassa ja Afrikassa) ovat nykyisin omaa luokkaansa, mutta satunnaisilla iskuilla lännen metropoleihin on täällä aivan toisenlaista rajat ylittävää pelotevoimaa kuin IRA:n ja ETA:n paikallispolitiikalla. Siksi terroristin mielikuvalla Euroopassa on nyt yksiselitteisen vahvasti arabin kasvot, varhempi historia on unohtunut.
Järkyttävintä tässä varhemmassa historiassa eli sodanjälkeisessä kaikinpuolisessa nousukaudessa oli kuitenkin se, että massaterrorismia eivät Euroopassa keksineet verenhimoiset jihadistit, vaan irlantilaiset ja baskit, nuo eurooppalaiset.