Helsingin opetuslautakunta purki tänään (7/5) Alppilan yläasteen rehtorin tekemän ja Helsingin opetusviraston siunaaman opettaja Antti Korhosen erottamispäätöksen äänin 10-0. Erottamisen sijasta Korhonen saa varoituksen. Korhonen palaa työhönsä ehkä jo tällä viikolla.
Korhosen tapaus on kuohuttanut kansalaisia ja mediaa ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin välitön erottamispäätös oli kohtuuton. Korhosen aiemmista opettajan toimista ei ole ollut huomautettavaa, ei ole annettu rangaistuksia tai tehty valituksia. Vaikka täysin pitävää kuvaa Alppilan tapahtumista ei vieläkään ole, Korhosen voimankäyttö tilanteessa oli korkeintaan ylimitoitettua eikä sillä tavalla törkeää, että se olisi oikeuttanut erottamisen. Tämän kansalaiset tajusivat heti – kuten tajusi nyt myös Helsingin opetuslautakunta, siis äänin 10-0.
Vielä olennaisempi tekijä oli eräänlainen kulttuurishokki. Vielä 1960-luvulla vallinnut tilanne on kääntynyt päälaelleen. Tuolloinen koulu oli tiukan autoritaarinen: opettajilla oli kaikki valta ja aika rajattomat mahdollisuudet käyttää monenlaisia rangaistus- ja nöyryyttämiskeinoja. Korhosen tapaus paljasti, että nyt on täysin toisin: nyt ovat opettajat aika lailla suojattomia sekä oppilaita että opettajia hallinnoivaa byrokratiaa vastaan.
Kun Korhosen tapaus tuli julki, muutamassa päivässä Korhosen erottamista vastustava nettiadressi keräsi yli 200 000 allekirjoitusta. Kun erotuspäätöksen kumoaminen tänään uutisoitiin, Ilta-Sanomien tätä koskevaan nettikyselyyn oli tullut loppuiltaan eli klo 23.00 mennessä 66 272 (!) kannanottoa, joista erottamispäätöksen kumoamista hyvänä piti 93 %.
Mistä johtuu, että kansan huiman enemmistön oikeus- ja moraalitajun vastainen päätös ensinnäkin syntyi ja sai byrokratian (opetusviraston) välittömän ja myös sinnikkään tuen?
Ylen TV Fem -kanavalla pyörii uusintana erinomainen ruotsalainen sarja ”Syyttömänä tuomittu”. Sarjan tapaukset ovat monella tapaa paitsi hyytäviä myös uskottavia, ja useimmiten väärä tuomio juontuu tutkivien ja tuomitsevien viranomaisten häkellyttäviin kytkentöihin ja motiiveihin.
Jos Antti Korhosen tapauksesta joskus tehtäisiin yhtä perusteellinen rekonstruktio kuin tuon ruotsalais-sarjan tapauksissa tehdään, ensisijaisen huomion pitäisi keskittyä Alppilan yläasteen tuolloisen rehtorin ja Antti Korhosen sekä Helsingin opetusviraston välisiin suhteisiin ja kytkentöihin. Vai onko Long Play jo tämän kuvion suhteen liikkeellä?