1945–49 syntyneet suuret ikäluokat ovat harvinaisen poliittinen sukupolvi. Sen sisältä liityttiin 1960- ja 70-luvuilla sankoin joukoin puolueisiin, erityisesti demareihin ja keskustaan, ja polvi on äänestänyt ja äänestää edelleen selkeästi suuremmalla prosentilla kuin nuoremmat sukupolvet.
Silti suurten ikäluokkien sisältä ei ole noussut yhtään presidenttiä eikä pääministeriä. Mauno Koivisto (s. 1923) kuului sotapolveen, Martti Ahtisaari (s. 1937) jälleenrakennuspolveen ja Tarja Halonen (s. 1943) 60-lukulaisiin. Pääministereistä Kalevi Sorsa (s. 1930) oli sotapolven ja 60-lukulaisten ”välistä”, samoin Harri Holkeri (s. 1937). Esko Aho (s. 1954) oli koukkaus nuoreen polveen, jonka jälkeen seurasi 60-lukulaisen Paavo Lipposen (s. 1941) pitkä valtakausi. Anneli Jäätteenmäki (s. 1955) ja Matti Vanhanen (s. 1955) olivat taas Esko Ahon sukupolvea, Mari Kiviniemi (s. 1968) ja Jyrki Katainen (s. 1971) jo 1980-luvun loppupuolen X-polvea.
Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen vertaili Kanava-lehdessä (8/2011) lähimenneisyyden presidenttiehdokkaiden gallup-historiaa ennen vaaleja ja otsikoi artikkelinsa näin: ”Niinistö-ilmiö on kuin Koivisto-ilmiö”. Molempien suuri kannatus on pitkäaikaista ja kannatusta tulee yli puolue-, sukupuoli- ja ikärajojen – mutta vahvinta kannatus on kummankin omassa sukupolvessa.
Urho Kekkosen jälkeen kukaan muu Suomen poliittisista johtajista ei olekaan ennen Niinistöä kyennyt rakentamaan niin pitkäjänteistä, kasvavaa ja pysyvää kannatusuraa kuin Mauno Koivisto. Tätä ei voi selittää mikään muu kuin se, että Koivisto pystyi omalla arvomaailmallaan ja näkemyksillään kokoamaan yhteen ja tiivistämään omaa poliittisesti risaista ja eripuraista sukupolveansa laajimmin yhdistävät tunnot ja pyrkimykset. Koivisto oli oman asevelisukupolvensa ja sen hallitseman aikakauden tulkki.
Jos ja kun näin on, Sauli Niinistön (s. 1948) pitkäaikaista ja kasvavaa kannatuskehitystä ja sen huipentumana vahvaa johtoasemaa vaalien toisella kierroksella ei sitäkään voi selittää mikään muu kuin mittava resonanssi,vastakaiku kannattajakunnan ytimenä olevan sukupolven ja sen edustajan välillä. Niinistö on pystynyt omalla arvomaailmallaan ja pyrkimyksillään kokoamaan yhteen ja tiivistämään omaa poliittisesti risaista ja eripuraista sukupolveansa laajimmin yhdistävät tunnot ja pyrkimykset.
Suuret ikäluokat ovat suuren muuton, koulutusekspansion, hyvinvointivaltion rakentamisen ja Suomen vähittäisen kansainvälistäminen sukupolvi, joka monessa suhteessa on ollut kehityksen etujoukko – joka nyt, jos ja kun Sauli Niinistö valitaan, on saamassa ensimmäistä kertaa edustajansa kansakunnan korkeimman kaapin päälle.
Tiettyä historian ironiaa on siinä, että suurten ikäluokkien aluksi äkkiväärästikin vasemmistosävytteisen nuoruuden jälkeen sen poliittiseksi tähdeksi ja kokoavaksi voimaksi on kohonnut lopulta kokoomuslainen, jonka kansanedustajan taival alkoi vasta vuonna 1987.
Jepjep.