Kun verotiedot viime vuodelta tulivat julki, kärjessä oli (HS 3/11) kaksi peliyhtiö Supercellin nuorta perustajaa ja johtajaa, joista kumpikin maksoi veroja 54 miljoonaa euroa. Lisäksi miljoonaluokan veroja kuittasi iso joukko yhtiön muitakin avainhenkilöitä, ja kun firma maksoi yhteisöveroa yrityksistä kuudenneksi eniten eli 80 miljoonaa, valtio nettosi Supercellistä viime vuonna noin 260 miljoonaa euroa.
Ihmeellistä asiassa oli se, ettei Supercell halunnut käyttää minkäänlaista verosuunnittelua, vaan maksoi mielellään kaikki asiaankuuluvat verot. Lisäksi Supercell on lahjoittanut 3,4 miljoonaa uudelle lastensairaalalle ja perustanut sijoitusyhtiön uusien lupaavien yritysten tukemiseen. Yhtiön toimitusjohtaja Ilkka Paananen perustelee:
”Me vaan ollaan saatu tältä maalta paljon ja totta kai on oltu hirveän onnekkaita. Tuntuu hyvältä antaa jotain sille ympäristölle ja yhteisölle, josta on itse ponnistanut.”
Supercellin huimat kertatulot ovat peräisin kaupasta, jolla vuosi sitten puolet yhtiön osakepääomasta myytiin japanilaisille sijoittajille. Jo silloin yhtiön perustajien kommentit olivat niin odottamattomia, että julkisuutta tuli paljon ja minäkin osallistuin (blogi 15/10 2013). Viikko tuon uutisen jälkeen Supercellin toimintafilosofiaa äityi kehumaan vanhemman polven Matti Alahuhta (s. 1952), Nokian johtoryhmän jäsen vuoteen 2004 ja sen jälkeen Kone Oy:n uuteen nousuun luotsannut toimitusjohtaja, joka jäi eläkkeelle tämän vuoden maaliskuussa. Kommentoin silloin myös tätä Alahuhdan Koneen ja Supercellin keskinäistä vetovoimaa (23/10 2013).
Reilu kuukausi sitten (28/9 2014) toimittaja Tuomo Pietiläinen teki Alahuhdasta haastattelun Hesariin. Sen ingressissä todetaan, että Alahuhta on kaikista tuloistaan maksanut aina verot mielellään eikä halua puliveivata niitä veroparatiisien kautta.
Vaikka Alahuhta lähti Koneesta, hän ei koe olevansa eläkkeellä vaan aloittavansa työelämänsä kolmatta vaihetta:
”Meidän sukupolvellamme on ollut hyvä elää Suomessa. Nyt kaikkien suomalaisten täytyy tehdä kehitystyötä ja luoda edellytykset sille, että tulevillakin sukupolvilla on hyvä täällä elää ja toimia. Toimin isänmaan puolesta ja teen suomalaishenkistä työtä.”
Alahuhta haluaa tukea kolmea asiaa: koulutusta, tutkimusta ja yrittäjyyden edistämistä. Alahuhta on Aalto-yliopistosäätiön hallituksen puheenjohtaja, lukuisten suuryritysten hallitusten jäsen sekä nousevia yrityksiä tukevan kehitysyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Alahuhta haluaa siirtää kokemustaan ja osaamistaan seuraaville sukupolville.
Ja tänään media kertoi, että Matti Alahuhta on todennäköinen valinta Elinkeinoelämän Keskusliiton eli EK:n hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Jos, niin voisiko Alahuhdan myötä Suomen työnantajapolitiikka muuntua työntekijöiden etuja kurittamaan pyrkivästä jarrumiehestä aidosti konstruktiiviseksi, yritysten todellisia vahvuuksia tukevaksi ja uuden luomista kannustavaksi toiminnaksi?