Naistutkimus-lehden toimitussihteeri, vastikään Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa väitellyt Jiri Nieminen esittää kiinnostavan teesin kolumnissaan tänäisessä (14/6) Hesarissa.
Viime vuosikymmenten elinkeinorakenteen murros laittoi tunnetusti myös sukupuoliroolit käymistilaan. Aiemmin feminiinisiksi ymmärretyt ominaisuudet (joustavuus, yhteistyötaidot, tunteiden ilmaiseminen) ovat tulleet yhä tärkeämmäksi niin työelämässä kuin yhteiskunnassa yleensä. Monitasoinen naisliike sai kasvavasti ilmaa siipiensä alle.
Nieminen väittää, että Tarja Halosen vuoden 2000 puolue- ja sukupuolirajat ylittänyt naispresidenttiliike oli yhden kehityskulun huipentuma ja samalla loppu. Kahden kuukauden pääministeri Anneli Jäätteenmäki oltiin jo valmiit uhraamaan miehisen poliittisen järjestyksen eteen. Sen jälkeen onkin saatu seurata, kuinka nainen toisensa perään on savustettu ulos puolueidensa johtopaikoilta.
Jiri Niemisen varsinainen teesi onkin tämä:
”Yhteiskunnan feminisoitumisesta eivät olekaan hyötyneet niinkään naiset kuin ne ylemmän keskiluokan miehet, jotka kykenevät omaksumaan naisellisina pidettyjä ominaisuuksia.”
Eräänlainen ääriesimerkki tällaisesta miespoliitikosta on Niemisen mielestä Alexander Stubb. Toiselta laidalta taas löytyy Timo Soini -tyyppinen protestimaskuliinisuus, joka on syntynyt vastareaktiona yleiselle feminisoitumiselle ja näille uudenlaisille miespoliitikoille.
Tältä pohjalta Nieminen löytää selityksen joviaalin ja sovittelevan Juha Sipilän nosteelle:
”Myös suomalaisen politiikan uusimman supertähden, keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän, imagossa on kyse pitkälti maskuliinisina pidettyjen ominaisuuksien hyödyntämisestä. Sipilä on kuin kompromissi Stubbin ja Soinin miespoliitikkotyypeistä. Sipilä on lunastanut kansansuosionsa miehekkäästi – näin on annettu ymmärtää – luomalla miljoonaomaisuuden yritysmaailmassa pelkästään omalla ahkeruudellaan. Hän on toteuttanut jämäkästi miehistä itsemääräämisoikeuttaan ja erottautunut näin naisedeltäjästään Mari Kiviniemestä, joka antoi periksi etelän medialle ja herroille.”
Vaikea on kuitenkin uskoa, että naispoliitikkojen katoaminen olisi pysyvä trendi. Kyse on mieluummin aaltoliikkeestä. Uuden aallon nostoon tarvitaan ehkä uudenlaisia naispoliitikkoja, naisellisia naisia, joissa on pehmeää mutta (maskuliinisen) jämäkkää itsenäisyyttä ja määrätietoisuutta – tyyliin Vallan linnakkeen Birgitte Nyborg?
Zeitgeist jää nyt kesätauolle elokuun alkuun saakka. Ikään, sukupuoleen ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta – hyvää ja leppoisaa kesää!