TV2:n Ajankohtainen kakkonen haastatteli tänään (21/10) venäläistä sotilasasiantuntijaa Viktor Baranetsia, jonka näkemys Ruotsin sukellusvenejahdista oli seuraava:

”Me ymmärrämme hyvin, miksi Ruotsi juuri nyt keksii tällaisen perättömän jutun. Ruotsissa tehdään parhaillaan puolustusbudjettia, eikä sotalaivasto ole saamassa riittävästi rahaa. Ruotsin täytyy näyttää, että heitä ympäröi venäläinen uhka, jotta varusteluun saadaan riittävästi rahaa.”

Voisiko olla näin? Monet seikat puhuvat Baranetsin puolesta. Ensinnäkin Ruotsissa on juuri nimitetty demarivetoinen vähemmistöhallitus, jonka ensi tehtävä todella on rakentaa seuraava valtion budjetti. Kahtena edellisenä kautena hallitsi Fredrik Reinfeldtin oikeistohallitus ja sinä aikana armeijan resursseja supistettiin rajusti. Otollisempaa ajankohtaa hallituksen painostamiseen on vaikea kuvitella.

Toiseksi julkisuuteen esitetyt todisteet oudosta sukellusveneestä ovat olleet lievästi sanoen hataria. On yksi tavallisen kansalaisen ottama epäselvä valokuva, jonka kohde voisi vallan hyvin olla tavallinen moottorivene. Sitten on mystinen mustiin pukeutunut mies jonkin saaren rannalla, joka eilen paljastui tavalliseksi ruotsalaiseksi eläkeläiseksi ja harrastajakalastajaksi nimeltä Owe. Tänään on ilmoitettu saadun kaksi uutta kansalaisten tekemää havaintoa, joista ei ole annettu tarkempaa tietoa.

Näiden havaintojen varassa niin Ruotsin laivasto kuin ruotsalainen, suomalainen ja kansainvälinenkin media on pyörinyt ylikierroksilla. YLEn pääuutislähetys on nyt viitenä iltana peräkkäin alkanut tällä sukellusvenejahdilla, joissa ainoa uutinen on ollut, että Ruotsin laivasto jatkaa etsintöjä. Jos Baranets on oikeassa jahdin todellisen motiivin suhteen, media on avustanut Ruotsin armeijan painostuskampanjaa enemmän kuin kiitettävästi. Selitys median auliudelle on tietysti Venäjän häikäilemätön toiminta Ukrainassa ja sen luoma yleinen pelko Venäjän aikeita kohtaan.

Toisaalta paradoksi. Juuri Venäjän toiminta Ukrainassa antaa Venäjälle periaatteessa oivallisen tilaisuuden säikytellä länttä pienin keinoin, kokeilla sen valmiutta valvoa rajojaan – ja myös testata esim. juuri sukellusveneiden toimintamahdollisuuksia muiden valtioiden aluevesillä. Venäjän lentokoneet ovat toistuvasti loukanneet niin Ruotsin kuin Suomenkin ilmatilaa. Asiantuntijat ovat puolestaan todenneet, että uudenlaisia pienoissukellusveneitä on vaikea havaita ja paikantaa, joten kiinnijäämismahdollisuus on pieni. Ja jos yksittäiset kansalaiset jotain havaitsevat, ne voidaan aina kiistää ja panna kaikki kuohunta yleisen Venäjä-hysterian piikkiin – aivan kuten Viktor Baranets tekee.

Mikä sitten on totuus? Epäilen, ettemme saa koskaan tietää. Mitään sukellusvenettä ei tulla löytämään ja etsinnät lopetetaan tuloksettomana. Mutta pelko ja epävarmuus jäävät, ja ne hyödyttävät kaikkia osapuolia, niin Ruotsin laivastoa, Venäjää kuin Natoa.