Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on kuin jääpato kylmällä säällä. Virtaavan veden paine murtaa padon ja joki on hetken vapaa. Sitten syntyy taas uusi tukkeuma. Nyt ollaan taas vaiheessa, jossa on syntymässä pato.
Joki on liian kapea, koska se kulkee pienimpienkin kuntien läpi. Syynä on uudistuksen valuvirhe: hallitus halusi alistaa sote-uudistuksen kuntauudistukselle. Tätä ei kuitenkaan sanottu ääneen, vaan kyse oli eräänlaisesta salaisesta agendasta. Kuntauudistus kompastui kuntiin ja niin on kompastunut myös sote-uudistus, koska sen keskiöön on päästetty kunta eikä asukas.
Sosiaali- ja terveysministeriön laatima yhteenveto järjestämislakiesityksestä annetuista lausunnoista on kerrassaan masentavaa luettavaa. Pääasiassa kuntien lausuntoihin keskittyvässä yhteenvedossa ei mainita kertaakaan sanaa ”potilas”. ”Asiakas” ja ”kuntalainen” mainitaan vain kerran.
Lausuntokierros vahvistaa vaikutelman siitä, että pääasia on hukassa: ikään kuin sote-uudistuksessa olisi kyse ennen muuta siitä, mitä kuntaorganisaatioille tapahtuu eikä siitä, mitä ihmisten – kuntalaisten, asiakkaiden ja potilaiden – palveluille tapahtuu.
Sote-uudistuksen jumittaneisiin perustuslakiongelmiin löytyy ilmeinen ratkaisu: kerätään rahoitus sote-palveluihin suoraan kansalaisilta. Rahaa on turha kierrättää omia nurkkakuntaisia intressejään valvovien kuntien kautta.