Nykyisin Aalto-yliopiston professorina toimiva Sixten Korkman tiivisti Ylen A-studiossa eilen (28/8) kaksi perussyytä Suomen heikkoon taloustilanteeseen: huono onni ja päättämättömyys.
Huonoa onnea on se, että maailmantalouden arpajaisissa metsä- ja paperiteollisuus ovat hiipuneet ja Nokia-vetoinen itc-klusteri on romahtanut: ”Se on 8 prosenttia kansantaloudesta”.
Päättämättömyyttä osoittavat Korkmanin mielestä hallituksen suuret asiat, sote, kunta- ja eläkeuudistus: ”Ne ovat suuria ja raskaita asioita, ja nyt huonossa hapessa.”
Meneillään olevassa budjettiriihessä hallitus on Korkmanin mielestä vihdoin ottamassa askelia oikeaan suuntaan. On syntymässä luottamusta, että syksyn mittaan saadaan aikaan jo enemmän.
Iltalehden kolumnisti Markus Leikola oli puolestaan kuuntelemassa Sixten Korkmania pääministerin maanantaisessa Heureka-seminaarissa. Leikola tiivisti Korkmania eilen (28/8) näin:
”Mitä Korkman sitten sanoi? Hän kertoi yksikantaan, että verorahat eivät riitä hyvinvointivaltioon, jollei työvoiman määrää saada kasvatettua. Työvoiman kokoa pitää kasvattaa, jotta on veronmaksajia, jotka niitä verorahoja maksavat. Maahanmuutolla, työuria pidentämällä, sote-uudistuksella.”
Ja Leikola jatkaa:
”Mitä Korkman ei sanonut? Hän ei puhunut ylimitoitetusta julkisesta sektorista, koska se samainen julkinen sektori hoitaa veronmaksajien vauvoja, paikkaa veronmaksajia veronmaksukuntoon ja kouluttaa uusia veronmaksajia. Hän ei puhunut yritysten tukemisesta, vientiteollisuuden avittamisesta eikä ylipäätään mistään sellaisesta, mikä herättää sixpack-puolueiden kesken intohimoja niin paljon, että on alettu epäillä hallituksen toimintakykyä.”
Sixten Korkman kuulostaa hyvältä. Yksi tarkennus: Korkman puhuu työssäkäyvän työvoiman lisäämisestä. Mutta mitä auttavat maahanmuutto, työurien pidentäminen ja innovatiivinen sote-uudistus, jos maailmantalouden arpajaisten seuraavalla kierroksella ei voittoa tulekaan? Työ ei lisäänny, elleivät lisäänny uudet ja laajenevat klusterit ja niiden mukana menestyvät yritykset.
Onneksi maailmantalouden arpajaiset muistuttavat enemmän totoa kuin lottoa. Lotto on puhdasta sattumaa, totossa pärjää jos on pitkään seurannut ravihevosten kilpailuhistoriaa, uusien tulokkaiden vahvuuksia ja tallien erilaisia valmennusmenetelmiä. Kyky ennakoida nykyisten menestyjien uran pituutta ja uusien tulokkaiden mahdollisuuksia ratkaisee.