Juha Sipilän hallituksen ohjelmaa on kiinnostava verrata Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan (1995–1999). Lipponen leikkasi rajusti julkisia menoja kääntääkseen julkisen velan laskuun 1990-luvun laman jälkeen. Vuosien 1991–1993 lama oli nykyiseen taantumaan verrattuna lyhyt mutta raju. Sipilä pyrkii vuoden 2008 jälkeen ”näivettymisen kierteeseen” joutuneen maan menojen ja tulojen tasapainottamiseen. Kummassakaan tapauksissa keinona ei ole verojen korottaminen, vaan menojen, erityisesti sosiaalimenojen karsinta.
Mitan ja tekstin perustella kaksi hallitusohjelmaa ovat yllättävän samanlaisia. Kriittisesti arvioiden Lipposen ja Sipilän ykkösiä yhdistää silmien sulkeminen yhteiskunnalliselta huono-osaisuudelta, syrjäytymiseltä ja köyhyydeltä. Molemmissa ohjelmissa köyhyys mainitaan vain kehitysmaiden ominaisuutena. Kuitenkin esimerkiksi pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneita nuoria on nyt enemmän kuin vuonna 1995 ja lähes yhtä paljon kuin 1997, jolloin ongelma oli edellisen kerran pahimmillaan (ks. kuvio).
Lipposen hallitus kepitti erityisesti heikoimmassa asemassa olevia myös sillä, että toimeentulotukeen otettiin seitsemän prosentin omavastuu asumiskuluista. Perusturvan leikkaukset johtivat siihen, että toimeentulotuen saajien määrä kasvoi, vaikka talous oli jo hyvässä kasvuvauhdissa.
Sosiaalidemokraattien päivähoitoa korostava ideologia näkyi erityisesti siinä, että Lipponen I:n kovin leikkaus koski kotihoidon tukea. Hallitus alensi sitä vuoden 1996 alussa 22,5 prosentilla. Tuo oli laman jälkeen suurin ja äkillisin yksittäinen lapsiperheitä koskenut säästöpäätös. Muutos oli sitäkin rajumpi, kun ottaa huomioon, että edellinen keskustan Esko Ahon hallitus oli sitonut kotihoidon tuen TEL-indeksiin.
Toisin kuin Lipponen aikoo Sipilä nyt kurittaa palkansaajia ja armahtaa perusturvan varassa olevia. Työttömyysturvan säästöt on tarkoitus kohdistaa muun muassa ansiosidonnaiseen turvaan, vuorotteluvapaata heikennetään tai poistetaan se kokonaan. Samaan aikaan hallitus aikoo nostaa takuueläkettä. Tosin köyhimmät vanhukset eli ne, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka asuvat vuokralla, menettävät eläkkeensaajien asumistuen leikkauksessa.
Edellisen hallituksen jäljiltä Sipilä I suunnittelee päivähoito-oikeuden rajoittamista, nostaa maksuja ja heikentää päivähoidon laatua. Tämä voi vauhdittaa toistaiseksi ani harvinaisten yksityisten päiväkotien perustamista.
Päivähoito-oikeuden rajoittaminen sisältyi perhepakettiin, jonka Stubbin hallitus hyväksyi vuoden alussa mutta jätti sittemmin raukeamaan. Tuossa paketissa oli mukana kotihoidon tuen sukupuolikiintiöt. Sipilän hallituksen ohjelmassa kotihoidon tuki jätetään rauhaan. Tämä on huomion arvoista pitäen mielessä sen, että ohjelmassa muutoin kiinnitetään paljon huomiota työhön kannustamiseen.
Lisäksi on otettava huomioon, että toimeentulotukeen tehdään jatkossakin indeksikorotus ja että lääkesäästöt eivät koske lääkekaton vuoksi pienituloisimpia. Sosiaalipolitiikan ydinkysymyksen – köyhyyden – näkökulmasta voi todeta, että Sipilän ykkönen on Lipposen ykköstä parempi vaihtoehto.