Ulkopuolisesta, kilpailusta hankerahoituksesta on tullut merkittävin tutkimusrahoituksen lähde yliopistossa ja valtion sektoritutkimuslaitoksissa. Vipunen-tilastopalvelun mukaan ulkopuolisen rahan osuus oli vuosina 2011–2014 näissä organisaatioissa keskimäärin yli 50 prosenttia.
Tähän on tultu 1990-luvulla alkaneen kehityksen seurauksena.
Aldo Geuna, torinolainen taloustieteilijä kertoo uusimmassa YP:ssä 2/2016 ehkä hieman yllättäen, että emme oikeastaan tiedä varmuudella, miten ulkopuolinen raha on vaikuttanut tutkimuksen tuloksellisuuteen tai laatuun.
Kilpaillun rahan voi ajatella tehostavan tutkimusta, kun vain parhaat hakemukset hyväksytään, mutta koko tutkimusjärjestelmän kannalta vaikutukset ovat tuntemattomat. Geuna ei ole vakuuttunut positiivisista vaikutuksista. Hän on puhunut ”odottamattomista ja negatiivisista seurauksista.”
Jotain kuitenkin tiedetään. Ulkopuolinen raha tuppaa keskittymään samoille tahoille. Geuna viittaa Mertonin käsitteeseen ’Matteus-vaikutus’: ”Ne saavat, joilla jo on”.
Parhaat ovat parhaita hakukierroksesta toiseen, ei äkkiä ajatellen ole yllätys.
Yllättävämpää se sijaan on, että rahoituksen keskittyminen menestyville hakijoille voi vierottaa tutkimusta ja korkeinta opetusta toisistaan. Vaarassa olisi silloin humboltilaisen yliopiston perusajatus, jossa korkeatasoinen tutkimus pitää yllä korkeatasoista opetusta, joka tuottaa uusia huippututkijoita.
Tiivis suhde tutkimukseen on tärkeää myös muualla kuin yliopistoissa.
Valtion sektoritutkimuslaitoksissa tutkimuksella on ollut tiivis suhde päätöksentekijöitä tukevaan asiantuntijatyöhön. Oma, itse tehty tutkimus antaa asiantuntijalle kriittisen lukutaidon maailmalla julkaistuun tutkimuskirjallisuuteen. Ja jotta tietäisimme, mitä jokin asia tai ilmiö merkitsee suomalaisille, edellyttää se usein Suomessa tehtyä tutkimusta.
Mieleen tulee yliopistotutkimukselle ja -opetukselle analoginen kysymys: Kun kilpailu ulkopuolisesta tutkimusrahoituksesta kovenee, voiko sama asiantuntija, tai tutkija menestyä sekä kilpaillun rahoituksen hakijana että päätöksentekijää palvelevana nopeana ja ketteränä asiantuntijana?
Jos vastaus on ’ei ehkä enää yhtä hyvin kuin ennen’, niin silloin tavoitteella tehostaa tutkimusta kilpailuttamalla sitä ulkopuolisella rahoituksella olisi kyllä ”odottamattomia” ja kenties ”negatiivisia” seurauksia.