Lapin yliopiston kasvatustieteen professori Satu Uusiautti on tutkinut 15 vuotta subjektiivisen menestymisen laatua ja merkityksiä (HS 20/3). Päätulos on, että ihmisten kokema menestys on paljon laveampaa kuin yleisen käsityksen maine, mammona ja palkinnot.

Uusiautin tulosten mukaan menestys on ”pätevyyttä, osaamista ja onnistumista juuri siinä mitä elämässään tekee”. Menestyjiä yhdistää ”työn imu”, oli työ sitten myyjän, asentajan, poliisin, hoitajan tai tutkijan työtä. Menestyjäksi itsensä kokevat nauttivat tekemisestään ja löytävät mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Eikä pelkästään työn teossa. Kokemus menestyksestä piti sisällään usein myös onnistumisen omassa perheessä ja lähisuhteissa, ja kaiken perustana perusturvallisuuden tunteen kriisien sattuessa tai terveyden pettäessä.

YK:n tuoreen raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa (YLE 20/3), myös maahanmuuttajien mielestä. Seuraavina ovat Tanska, Norja, Islanti, Alankomaat, Sveitsi ja Ruotsi.

Euforinen onnentunne on harvinainen ilmiö, ja se kestää Anton Pavlovits Tshehovin mukaan suunnilleen saman verran kuin kellon vetäminen. YK:n raportin käyttämä onnellisuus-käsite tuleekin enemmän lähelle tyytyväisyyttä tai iloa elämän peruskuvion toimivuudesta. Kaikkiahan tämmöinen onnellisuus ei koskaan eikä missään yhteiskunnassa koske, eikä koske koko aikaa yksilöiden elämänkaarellakaan. Mutta merkitystä on sillä, miten kansan enemmistö elämänsä kulloinkin kokee – ja juuri sitä YK:n raportti mittaa ja vertailee 156 maan kesken.

Tekee mieli yhdistää Satu Uusiautin ja YK:n tulokset yksinkertaiseen aforismiin, jonka kuulin vuosia sitten autoradiosta. Sen tekijä ei jäänyt mieleen, mutta itse aforismi kyllä. Se kuuluu näin: ”Rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän.”

Saattaa olla, että suuri osa suomalaisista tekee juuri sellaista työtä, jonka kokee osaavansa ja siitä nauttivansa, ja elää sen lisäksi perheissä tai lähisuhteissa, jotka voittopuolisesti toimivat ja palkitsevat – ja kokevat, että hyvinvointivaltion turvaverkot, puutteistaan huolimatta, ottavat vastaan, jos vaikeuksia tulee. Ehkä tätä on se arjen onnellisuus (mistä puuttuu vähän), mikä nostaa Suomen ykköseksi maailmassa.

Hesarin toimittaja Heikki Aittokoski pyysi lukijoilta helmikuussa mielipiteitä onnellisuudesta, sai 180 vastausta, joista selvä enemmistö piti Suomea onnellisena maana (HS 27/2). Tyypillinen perustelu oli kuitenkin seuraavanlainen, joka tukee edellä sanottua:

”Meillä on sellainen tylsä arki, josta suurin osa maailman ihmisiä voi vain kadehtia.”