Ehdotamme yhdessä Elina Lepomäen, Tuomas Pöystin, Osmo Soininvaaran ja Juhana Vartiaisen kanssa ansioturvareformia, joka toteuttaisi universaalin työttömyysvakuutuksen. Uudistus toisi kaikki työssäoloehdon täyttävät palkansaajat ansiosidonnaisen turvan piiriin. Samalla nostaisimme korottaisimme kaikkien ansioturvaa työttömyyden ensimmäisen 100 päivän ajalta.
Jotta uudistus ei lisäisi valtion menoja, ehdotamme ansioturvan lyhentämistä 400-500 päivästä 250 päivään. Toinen vaihtoehto uudistuksen rahoittamiseen olisi tuoda työttömyyspäivärahaan katto tai korottaa työttömyysvakuutusmaksuja kuten Mauri Kotamäki ja Jukka Mattila ehdottivat Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä joulukuussa.
Itselleni keskeinen perustelu universaalille työttömyysvakuutukselle on myös se, että se poistaisi epäterveen kytkennän työttömän perusturvan ja ansioturvan väliltä. Tuo kytkös on estänyt tai haitannut työttömän perusturvan nostamista.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso on yhteydessä perusturvaan kahdella tavalla. Ensinnäkin ansiopäiväraha muodostuu peruspäivärahan ja päiväpalkan erotuksesta. Toiseksi niin kutsuttu taittopiste eli se palkkataso, jonka jälkeen ansioturva pienenee, on myös sidottu peruspäivärahaan.
Keväällä 2007 toimintansa aloittanut Matti Vanhanen II (2007−2011) delegoi sosiaaliturvan uudistamisen ja sen mukana perusturvan kehittämisen Sata-komitealle. Komitean toimeksiantona oli nostaa perusturva riittävälle tasolle, jotta toimeentulotuki voisi palautua alkuperäiseen tarkoitukseensa tilapäiseksi kriisiavuksi.
Sata-komitea epäonnistui perusturvan parantamisessa surkeasti. Syynä oli työmarkkinajärjestöjen peli, jossa nappuloina olivat sosiaaliturvan rahoitus (työnantajien Kela-maksu), eläkepolitiikka (työeläkemaksujen tulevista korotuksista sopiminen) ja ansioturvan kehittäminen. Niin kutsutussa sosiaalitupossa nostettiin taittopistettä ei parannettiin hyvätuloisten ansioturva, mutta perusturva jätettiin ennalleen.
Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen hallituspohjan kokoamisessa perusturvan parantaminen nousi yhdeksi kynnyskysymykseksi.
Sosiaalitupon jälkeen ay-liike oli saanut paljon kritiikkiä taittopisteen nostamisesta. Linjan muutosta ennakoi tuolloin SAK:n valtuuston ja SAK:n suurimman jäsenjärjestön eli JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuoren tammikuussa 2011 julkaisema kirjoitus, jossa hän kritisoi ansiopäivärahan taittokohdan kytköstä työttömän peruspäivärahaan. Santamäki-Vuoren mielestä kytkös ei ole moraalisesti perusteltu, koska perusturvan tason parantaminen kasvattaa myös työmarkkinaosapuolten rahoittaman ansioturvan kustannuksia sekä muuttaa etuuksien ja rahoituksen suhdetta palkansaajien kesken pienipalkkaisten − ja samalla naisten − kannalta epäedulliseen suuntaan.
SAK asettikin hallitusohjelmatavoitteekseen, ettei taittopistettä nyt nostettaisi, vaan se laskettaisiin euromääräisenä ja sitä tarkistettaisiin indeksillä. Tämä oli myös vasemmistoliiton tavoite hallitusneuvotteluissa. Poikkeuksellisesti SDP ei ottanut tavoitteekseen SAK:n kantaa, vaan halusi pitää kiinni kaksoiskytköksestä.
Hallitus säilyttikin molemmat kytkökset. Perusturvaa oltiin parantamassa, mutta lopputulos vuonna 2012 oli jotain muuta. Vuoteen 2009 verrattuna työttömän perusturva kohosi 123 eurolla kuukaudessa, kun taas keskituloisten ansioturva nousi 314 eurolla kuukaudessa. Työttömien perusturvan ja ansioturvan kytkösten purkaminen olisi tuonut lisää rahaa kohdennettavaksi perusturvaan.
Universaali työttömyysvakuutus antaa mahdollisuuden tarkastella työttömyysturvaa siten, että sen kehittämisessä etusijan saavat heikoimmassa asemassa olevat työttömät.
*
Suora linkki ehdotukseen:
Heikki Hiilamo, Elina Lepomäki, Tuomas Pöysti, Osmo Soininvaara, Juhana Vartiainen:
Ansioturvareformi – Yhtäläinen, oikeudenmukainen ja kannustava työttömyysturva