Kun Juha Sipilän hallituksen sote-päätökseen otettiin mukaan valinnanvapauden periaate, Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne kommentoi tuoreeltaan YLEn uutisissa näin: ”Nyt se näyttää markkinamallilta. Esimerkiksi Pihlajalinnan osake nousi Helsingin pörssissä tänään 12 prosenttia.” Hetkeä myöhemmin demarien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman toisti samaa: markkinamalli, kun Pihlajalinnan osake kerran noin nousee.
Hesarin terävä toimittaja Teija Sutinen päätyi kolumnissaan (12/11) hiukan ihmettelemään demarijohtajien reaktiota – siinä valossa, mitä vanhassa duunarikaupungissa Mänttä-Vilppulassa oli tapahtunut. Muutama vuosi sitten siellä oltiin liemessä sote-palvelujen kanssa, kustannukset nousivat, lääkäreitä ei saatu rekrytoitua ja lupaukset hoitotakuista pettivät. Demarien johdolla Mänttä-Vilppula perusti nimenomaan Pihlajalinnan kanssa sote-yhteisyrityksen. Jos firma tuottaa voittoa, Pihlajalinna saa siitä 49 %, loput jäävät yhtiöön ja sen kehittämiseen.
Sutinen kirjoittaa: ”Poikkeuksellista Pihlajalinnan ja Mänttä-Vilppulan yhteistyössä on, että puolueeton taho eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on nyt jälkikäteen selvittänyt, miten kävi kunnan kustannuksille sekä palveluiden laadulle ja saatavuudelle ensimmäisen toimintavuoden aikana.” Mänttä-Vilppulaa verrattiin 15 verrokkikuntaan vuosina 2012–13 ja tulokset olivat hyviä: kaupunki säästi noin kaksi miljoonaa euroa samaan aikaan, kun lääkäreiden virat täytettiin ja jonot purettiin. Jotain yhteisyritys siis teki oikein: ”Kyse ei ole ollut rakettitieteestä eikä palvelujen pihtaamisesta vaan johtamisesta, organisoinnista, asetetuista tavoitteista ja niiden seurannasta.”
Tässä vaiheessa piti Googlesta katsoa, mikä tämä Pihlajalinna oikein on. Se on nuoren lääkärin Mikko Wirénin vuonna 2001 perustama firma, jonka kasvutarina on hurja. Viime keväänä (15/5) Kauppalehti kertoi, että Wirén sai yhteiskunnallisen herätyksen toimiessaan Brasiliassa slummisairaalan harjoittelijana. Yksityislääkärit asuivat prameissa taloissaan, ja samaan aikaan slummeissa kuoli ihmisiä katuojaan. Tämä sai hänet miettimään tuloerojen merkitystä ja verotusta: ”Verojen maksaminen on hemmetin tärkeää. Sillä pidetään yllä myös yhteiskuntarauhaa. Jos pitää valita, asunko kovan verotuksen Suomessa, jossa voin olla varma läheisteni turvallisuudesta, vai maassa, jossa asutaan kultaisessa häkissä, valitsen Suomen.”
Wirénin mielestä osakeyhtiön keskeisin tehtävä ei ole tuloksen maksimointi: ”Minulle osakeyhtiö on vain palvelun tuottamismuoto. Tärkeintä on tehdä toimintaa eettisesti kestävällä tavalla. Terveydenhuollon julkiseen toimintaan ei sovellu puhdas kapitalistinen malli.” Wirén korostaa firmansa suomalaista perusomistusta ja sitä, että se maksaa veronsa Suomeen.
Tätä kautta selittynee Pihlajalinnan strategia, jonka Taloussanomat pelkisti Wirénin haastattelussa viime kesänä (2/7): ”Yhtiön toimintamalli on julkisen ja yksityisen yhdistelmä. Pihlajalinna tekee kuntien kanssa sopimuksia, joilla yhtiö takaa noudattavansa palvelujen kustannustasoa ja parantavansa niiden laatua. Kuntien kanssa muodostetaan yhteisyhtiöt, joiden tekemistä voitoista puolet menee kunnille.”