Suomen nykyinen parisuhdelaki astui voimaan maaliskuussa 2002. Se antoi samaa sukupuolta olevien liitolle suunnilleen samat oikeudet ja velvollisuudet (kuten perintöoikeuden) kuin perinteisessä avioliitossa.
On vain kaksi poikkeusta: parilla ei ole suoraa oikeutta yhteiseen sukunimeen, ja pari yhdessä ei voi adoptoida lasta. Parin sisäinen adoptio sen sijaan käy: jos parin toisella osapuolella tai molemmilla on lapsi(a) edellisestä suhteesta, toinen osapuoli voi hänet/heidät adoptoida.
Miksi parisuhdelaki ei tunnu riittävän eli mistä johtuu nykyinen kiihkeys ja kohkaaminen ”tasa-arvoisen avioliittolain” aikaansaamiseksi? Kyse on kulttuurisesta taistelusta, halusta nostaa homoliitot täysin identtisiksi perinteisen avioliiton, siis miehen ja naisen välisen noteeratun suhteen kanssa.
Siksi kiista pelkistyy nimeen, avioliittoon. Mikään ei estäisi nykyisen parisuhdelain muuttamista niin, että se sallisi sekä yhteisen sukunimen että parin yhteisen adoptio-oikeuden – mihin suomalaisten enemmistö todennäköisesti eli galluppien mukaan myös olisi valmis.
Tämä tuskin kuitenkaan riittäisi, koska parisuhdelaki jäisi näin erilliseksi avioliittolain suhteen – parisuhteella ja avioliitolla olisi edelleen eri nimi. Siksi ”täysi tasa-arvo” edellyttää homoliittojen nostamista samaan kategoriaan eli saman nimen alle kuin nykyiset avioliitot – mikä tavoitteena näyttää aiemman historian valossa tuntuvan ”niin sairaan liberaalilta”.
Eduskunta ei ottanut omassa keskuudessaan kerättyä avioliittolain uudistamisaloitetta käsittelyyn, mutta kansalaisaloitteen keräämä huima allekirjoittajamäärä (vaadittava 50 000 alle vuorokaudessa) on nostanut varsinaisen hypen – ja samalla harhan: äänekäs ja median voimallisesti tukema vähemmistö kuvittelee nyt olevansa menossa kohti suurta voittoa. Jäitä kannattaisi laitella hattuun.
Homoliittoja ja avioliittoja pitääkin kohdella juridisesti samanarvoisesti, mutta identtisiä ei niistä saa. Vain toisesta syntyy lapsia, ja sen mukana kuviot niissä ovat tyystin erilaiset. Siksi on perusteltua, että liitoista säädetään erillisissä laeissa, ja liitoilla on eri nimi.
Mutta: jos asiaa ajava liike haluaa ehdoin tahdoin varmistaa perussuomalaisten voiton seuraavissa vaaleissa, kiihkeyttä ja kohkaamista asian tiimoilta kannattaa ehdottomasti ja voimaperäisesti lisätä. Nykyinen hiljainen enemmistö vastaa sitten aikanaan niin kuin vastaa.
Vielä: kirkkoon lain muoto ei suoraan vaikuta. Kirkko päättää itse, keitä se avioliittoon vihkii.