Stephen Elop valittiin Nokian uudeksi toimitusjohtajaksi 2010. Pian sen jälkeen Elop vertasi Nokian tilannetta ”palavaan öljylauttaan”, jonka henkilökunnalla oli kaksi mahdollisuutta, joko palaa poroksi tai hypätä mereen. Poroksi palamista olisi Elopin mielestä ollut pitäytyminen Nokian vanhaan käyttöjärjestelmään Symbianiin ja yhtä lailla uskominen uuteen kehitteillä olleeseen käyttöjärjestelmään Meegoon. Ainoa mahdollisuus Elopin mielestä oli ”hyppy mereen” eli Microsofin käyttöjärjestelmään.Näin sitten tehtiin – aikanaan, sillä Microsoftin käyttöjärjestelmä tuli käyttökuntoon vasta parin vuoden kuluttua Elopin puheesta. Tänä aikana Elopin puhe vei kaiken uskottavuuden Nokian silloisilta tuotteilta, joiden myynti romahti – eikä mitään uutta ollut tarjota kahteen vuoteen. Historia tuntee monta yritysjohtajaa, jotka yhdellä lausunnolla ovat onnistuneet tuhoamaan menestyvän yrityksen. Elop on päässyt tukevasti tälle listalle. Kolmen vuoden kuluttua Nokia myi kännykkänsä Microsoftille, Elop erosi, sai muhkeat erorahat ja siirtyi Microsoftin palvelukseen.
Onko Juha Sipilästä tulossa Suomen uusi Stephen Elop? Sipilän hallitus on tehnyt kaksi massiivista virhettä. Viime kesänä Sipilä laittoi suurin odotuksin liikkeelle yhteiskuntasopimus-neuvottelut, joiden piti toteuttaa Suomen 15 %:n kilpailukykyloikka. Pari kuukautta myöhemmin Sipilä totesi, ettei siitä tule mitään, kun osapuolet eivät pääse perusasiasta eli 15 %:n tavoitteesta sopuun. Tässä oli ensimmäinen suuri virhe, jossa yritysjohtaja Sipilän ja pääministeri Sipilän roolit menivät sekaisin. Yritysjohtaja voi sanoa, että tavoite on 15 % ja teidän alaisten tehtävä on löytää keinot, joilla tähän tavoitteeseen päästään. Tämmöinen sanelu ei vain käy, kun osapuolina on kolme vahvaa yhteiskunnallista toimijaa, hallitus, EK ja ay-liike.
Kun ensiyritys kariutui, Sipilän hallitus rakensi pikavauhtia painostuskeinoksi ns. pakkolait. Toinen suuri virhe: pakkolait suuntautuivat karsimaan pelkästään työntekijöiden palkkaa ja etuuksia, työnantajien suuntaan ei esitetty minkäänlaista painostusta. Työnantajien EK saattoi vetäytyä katsomoon ja todeta, ettei mihinkään kannata suostua, koska hallitus hoitaa joka tapauksessa haulit himaan.
Siitä huolimatta yhteiskuntasopimusta yritettiin viime syksyn aikana vielä useampaan kertaan, ja joka kerta yritykset kaatuivat kuvion rakenteelliseen epätasapainoon. EK oli vapaamatkustaja, jolla ei ollut mitään intressiä eikä painetta löytää sopua.
Nyt näitä neuvotteluja viritellään viidettä kertaa. Jos ne on käynnistetty vain siksi, että Mustaa Pekkaa yritetään pelata ay-liikkeen käsiin, Sipilän hallitukselle käy kalpaten. Jos hallituksen puolelta yritys on kuitenkin vakava, EK:n suuntaan on täytynyt ladata vahvoja paineita sopuun pääsemiseksi. Mutta: jos näin ei ole ja kaikki on vain poliittista teatteria, Sipilästä tulee ilman muuta poliittinen Elop.