Huono-osaisuutta poistamalla ja osallisuutta vahvistamalla saavutetaan etua sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Tällainen kehitys tuottaa myös taloudellista hyötyä. Hyvinvointivaltio kiikkuu näiden hyötyjen varassa: painotetaanko veronmaksajien, palvelujärjestelmän toimijoiden vaiko huono-osaisten itsensä saamia hyötyjä.
Välillä on hyvä pohtia, ovatko taloudelliset satsaukset riittäviä huono-osaisuuden vähentämiseen ja eriarvoisuuden kaventamiseen. YP-lehden numerossa 3/20 julkaistavassa avauksessamme ”Huono-osaisuus rasittaa kuntien taloutta” luomme kuvaa siitä, paljonko huono-osaisuus tuottaa kustannuksia kuntataloudelle ja voiko näihin kustannuksiin vaikuttaa. Toivomme, että kustannusten hillinnän tarkastelu inspiroi jatkokeskusteluun siitä, millä perusteilla huono-osaisia tuetaan ja miten kustannuksia voisi hillitä. Pelkkä kustannusten hillintä ilman ymmärrystä ilmiöiden syy-seuraussuhteista saattaa johtaa eriarvoistavaan tulokseen ja puolestaan kustannusten nousuun.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa huomio on kiinnittynyt pääasiallisesti väestön ikääntymiseen ja vanhuksille suunnattujen palvelujen kustannuksiin. Tämä on ymmärrettävää, koska sosiaali- ja terveyspalvelujen nettokäyttökustannuksista erittäin suuri osuus koostuu juuri näistä. Samalla kuitenkin jää pimentoon muut kuntien palvelujärjestelmää kuormittavat aiheet. Yhteiskunnallinen huono-osaisuus on yksi tällainen aihe. Katsauksessamme tuomme esille, miten huono-osaisuus tuottaa kunnille 2,3 miljardin euron kustannukset sekä palveluina että rahallisina etuuksina.
Peitto kasvaa ehkäisevällä työllä
Huono-osaisuuden kustannuksia voidaan hillitä panostamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin. Aivan kuten ikäihmisiä kuntoutetaan saamaan lisää terveitä elinvuosia, niin yhtä lailla on kannattavaa panostaa ennaltaehkäiseviin lapsiperhepalveluihin, työllisyyspalveluihin sekä varhaiseen tukeen päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Tämä vaatii määrätietoista palveluiden suuntaamista ja palvelujärjestelmän herkkyyttä suuntautua uudelleen asiakkaiden tarpeita vastaavasti.
Kustannuksia tarkastellessamme huomasimme, että Etelä-Karjala oli ainoa maakunta, jossa huono-osaisuuden kustannukset olivat kokonaisuudessaan pienentyneet 2010-luvun aikana. Siellä päihdepalvelujen, psykiatrian laitoshoidon sekä lastensuojelun laitos- ja perhehoidon nettokäyttökustannukset olivat laskeneet. Samalla 2010-luvun aikana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote on tehnyt melkoisia uudistuksia alueen palvelujen järjestämis- ja tuottamistapoihin. Eksote on kuitenkin viime aikoina ollut enemmän esillä säästöpaineiden takia, mihin on vaikuttanut kasvaneet vanhustenhoidon kustannukset sekä Etelä-Karjalan kuntien taloustilanne. On harmi, jos hyvät hedelmät jäävät talousongelmien alle piiloon.
Palvelujärjestelmää kehittämällä näyttää kuitenkin olevan mahdollista vaikuttaa huono-osaisuuden vähentämiseen.
Osallisuuden kokemusta ja sen edistämistä on kuitenkin erittäin hankalaa tarkastella rahallisesta näkökulmasta. Valitettavasti huono-osaisten osallisuuteen kohdistuu yhteiskuntamme osalta lähinnä integroitumista ja aktivointia. Tarjolla on vastuuta, muttei kuitenkaan todellista valtaa omaa elämää koskevassa päätöksenteossa. Omaehtoiset osallisuuden muodot jäävätkin usein toteuttamatta, vaikka niihin on jo kehitetty toimivia tapoja. Niitä tulee vain ottaa käyttöön.
Koronakriisin myötä näyttää siltä, että talous alkaa entistä vahvemmin sanelemaan marssijärjestystä, jolloin vaadimme talkoisiin osallistumista myös niiltä, jotka eivät siihen pysty tai eivät siitä suoranaisesti hyödy. Varautumisella ja resilienssin vahvistamisella voitaisiin pehmentää erilaisten odottamattomien muutosten vaikutuksia huono-osaisuuteen ja siitä syntyviin kustannuksiin. Normaalioloissakin yhteiskuntamme on ollut äärirajoilla huono-osaisuudesta syntyneiden kustannusten maksamisessa, mistä siis löydetään se lisäreservi, jolla saadaan huono-osaisuuden kustannukset katettua nykyisissä poikkeusoloissa? Hallituksen tämän vuoden neljännen lisätalousarvion lapsiin ja nuoriin kohdistuva lisäsatsaus antoi vihiä, että pyritään siirtymään huono-osaisuutta ehkäisevään toimintaan.
Huono-osaisuuden vähentäminen ei näytä olevan peiton jatkamista toisesta päästä. Myös taloudellisia säästöjä on saavutettavissa pitkäjänteisellä ja järkevällä ehkäisevällä työllä ja korjaavien palveluiden muuttamisella.
YP 3/20 ilmestyy perjantaina 12.6.