”Metron matkustajina oli kirjava joukko maailman eri kolkista. Me kolme suomalaista huomasimme pian olevamme etnisessä vähemmistössä. Äänekäs puheensorina metron käytävillä käytiin lukuisilla Afrikan, Aasian ja Euroopan eri kielillä matkustaessamme kauemmas pääkaupungin keskustasta (…).”
Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen teki tutustumismatkan Itä-Helsinkiin ja järkyttyi. Seurauksena oli tietenkin blogikirjoitus.
”Valitettavasti Itä-Helsingin ghettoutuminen tulee vähentämään meidän kaikkien suomalaisten kiintymystä pääkaupunkiseutuumme kokonaisuutena. Käsillä ovat nyt viimeiset hetket pysäyttää Itä-Helsingin irtautuminen suomalaisesta elämänmenosta ja Helsingistä.”
Noin sata vuotta sitten eräs nuori mies matkasi Wieniin ja kauhistui muun muassa kaupungin monikulttuurisuutta. Entinen suurvalta Itävalta-Unkari oli rappiotilassa ja syynä olivat miehen mukaan ”alemmat rodut”. Myöhemmän historiankirjoituksen mukaan Wienin vuosilla oli merkittävä rooli miehen poliittisen maailmankatsomuksen muotoutumisessa. Mies viittasi aikaan itse ”elämänsä korkeakouluna”. Yksi tulevan maailmankatsomuksen peruselementeistä oli kasvatusideaali, jonka keskiössä oli rotupuhdas, homogeeninen kansanyhteisö.
Immosen blogissaan nimeämiä uhkia ovat muun muassa ”tulvaporttien aukaisu maahanmuutto-ilmiön edessä” ja ”nöyristely EU:lle”. Uhattuna on taas ”suomalainen elämänmeno”. Paikallisen kantakapakan pöydästä Immonen raahaa pelkojensa vahvistajaksi ”mieshenkilön”, joka toteaa ”monikulttuuristumisen uhkaavan itäisen Helsingin” elämänmuotoa”. Lähipöytä komppaa.
”Hän sanoi näkevänsä perussuomalaisten nousussa toivonpilkahduksen niin jälkikasvulleen, maalleen, kuin itselleenkin. Erityisesti perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen siiven esittämät toimenpide-ehdotukset miellyttivät häntä.”
Yhdessä blogikuvassa Immonen nyrpistää naamaansa halal-lihakaupan edessä ja osoittaa peukkuaan alaspäin.
En haluaisi vetää ”sitä” korttia esille, mutta kovin hanakasti sitä taas tarjotaan. Ja olen huolestunut.
En kuitenkaan Itä-Helsingistä, joka on mielestäni loistava paikka asua, vaan siitä, että ”suomalaisesta elämänmenosta ” on tulossa (tullut) synonyymi rasismille ja ulossulkemiselle. Kuten Pate Mustajärvi totesi televisiohaastattelussa tämän vuoden alussa luopuessaan leijonakaulakorustaan: ”aikansa kutakin… siitä on tullut, miten sen sanoisi kauppatavaraa. Isänmaallisuudesta on tullut jotenkin halpaa.”
I hear you Pate. Ja olen samaa mieltä. Onneksi identiteettiään voi rakentaa muullekin kuin suomalaisuudelle. Toivottavasti myös poliitikot tiedostavat tämän tulevaisuudessa yhä paremmin.
Yhteiskuntablogiikka vetäytyy pikku hiljaa kesätauolle ja jatkaa syksyllä uuden koordinaattorin voimin. Kiitos kaikille palstalle kirjoittaneille ja sitä seuranneille! YB:n kevään päättää Riikka Kotasen vielä ennen juhannusta ilmestyvä kirjoitus julkisen keskustelun ja lainsäädännön välisestä yhteydestä.