Hesarin kolumnisti Maria Pettersson vertasi runsas kuukausi sitten (2/8) kokoomuksen nykynuoria 1970-luvun nuortaistolaisiin. Yhdistävänä tekijänä Pettersson piti samaistumista suurvaltaan:
”Yhdysvallat ja Neuvostoliitto eivät ole sama asia. Kritiikitön suurvallan nuoleskelu, tekivätpä sitä taistolaiset tai kokoomusnuoret, sen sijaan tuntuu kumpuavan suunnilleen samoista lähteistä: hyväuskoisuudesta, opportunismista tai huonosta kansallisesta itsetunnosta… Kokoomusnuoret ihan rehellisesti uskovat taistolaisten lailla, että matkimalla suurvaltaa Suomesta tulisi parempi paikka. Ei taistolainen eikä kokoomusnuori tajua, kuinka uunolta kumartelu näyttää ulkopuolisten mielestä. Ja on vielä yksi yhteinen tekijä. Kauneimmat naiset olivat ennen taistolaisia, nykyään kokoomusnuoria.”
Kun luin tuon kolumnin, niin ensituntuma oli, että Pettersson ampuu pikkasen yli. Viime päivien tiedot kokoomusnuorien toiminnasta tuntuvat kuitenkin osittain tukevan Petterssonin rinnastusta.
Ensinnäkin kokoomusnuoret valitsivat elokuun lopulla puheenjohtajakseen yhden näistä kauneimmista naisistaan, Susanna Kosken. Kosken johdolla on sitten pikavauhtia julkistettu kokoomusnuorten uusi tavoiteohjelma, jota ei ainakaan voi syyttää ympäripyöreydestä.
Ohjelma on omituinen sekoitus kansallista eristäytymistä ja antautumista globaalin talouden kuvitelluille vaatimuksille. Tulos on eräänlaista kansalliskapitalismia, jossa siilisuomalaisuus yhdistyy amerikkalaistyyppiseen uskoon markkinavoimien kaikkivoipaisuudesta. Näin: kielto kiihotuksesta kansaryhmää vastaan pois laista, porttikielto kiintiöpakolaisille, ulkomaiset rikoksentekijät heti pois maasta, vähemmistövaltuutettu pois, kehitysapu pois – mutta Natoon on liityttävä välittömästi; verotus, työsuhdeturva, julkinen terveydenhuolto ja Yle alas jne.
Murrosajat tuottavat näitä puhdasotsaisten idealistiradikaalien irtiottoja. Nuortaistolaisuuden käynnisti Tshekkoslovakian miehitys, 1990-luvun lama tuotti Nuorsuomalaisen puolueen ja nykyinen taantuma nyt siis hurmahenkiset kokoomusnuoret. Perussuomalaiset eivät suoraan kuulu tähän kategoriaan. Puolueen nopean nousun käynnisti eurokriisi, mutta nousun suuruuden ja sen pysyvyyden taustalla ovat syvemmät syyt.
Yleensä tämmöiset puolueiden laidalta lähteneet liikkeet sammuvat muutamassa vuodessa – jos ne synnyttänyt murros rauhoittuu. Nuortaistolaisuus kuoli Brezhnevin ja Kekkosen poistumiseen, nuorsuomalaiset Nokian siivittämään nopeaan lamasta elpymiseen 1990-luvulla. Ja jos talouskasvu taas pian käynnistyy, näin käynee myös Susanna Kosken joukoille.
Sitä ennen muut puolueet voivat täysin rinnoin hyödyntää kokoomusnuorten ulostulon tuottaman makoisan hyödyn. Eniten sen käänteisvaikutus satanee Juha Sipilän jo ennestään aika täyteen keskustan laariin. Vastoin perinteistä poliittista ajattelua keskeisin poliittinen vedenjakaja ei juuri nyt näytä kulkevan vasemmiston ja oikeiston, vaan kokoomuksen ja keskustan välissä.