Norjalainen alkoholitutkija Sturla Nordlund on vertaillut tutkimuksissaan eurooppalaisten maiden alkoholia koskevia epävirallisia ja virallisia normeja. Harvoin on nähty niin kauniita korrelaatioita kuin Nordlundin raportissa. Virallisten ja epävirallisten normien kaaret kulkevat ristiin täsmälleen diagrammin keskikohdassa, niin että viralliset normit – eli lakien ja politiikan artikuloidut säännöt – ovat korkeimmillaan ja niitä on eniten niissä yhteiskunnissa, joista löytyy vähiten alkoholikäytön epävirallista kontrollia, ja päinvastoin. Nordlundin tutkimus osoittaa kiehtovan tosiseikan: eri maiden ja kulttuurien käyttäytymisen viralliset ja epäviralliset normit tukevat ja tasapainottavat toisiaan.
Omissa tutkimuksissani olen vertaillut miten riippuvuusongelmia käsitellään Yhdysvalloissa ja Suomessa. Yhdysvalloissa korostuvat erilaiset ruohonjuuritason selviytymistarinat ja niissä tuetaan käsitystä ongelmien ratkaisusta erilaisissa epävirallisissa pienryhmissä, kuten kirkon, perheen ja vertaistuen piireissä. Suomessa korostuu taas hyvinvointivaltion järjestelmien rooli ja näkökulma on enemmän top-down. Molemmissa konteksteissa selviytymistarinat ovat samanaikaisesti elintärkeitä maiden hyvinvointijärjestelmien ylläpitämiseksi, mutta myös seuraus näiden systeemien pääpiirteistä. Ne ovat osa sekä virallista koodisysteemiä että epävirallista kulttuurin tarinaperinnettä: ne tukevat toisiaan ja ovat riippuvaisia toisistaan.
Hyviä esimerkkejä virallisen ja epävirallisen kulttuurin vuoropuhelusta löytyy Ruotsista, korrektiuden ja sovinnaistapojen edelläkävijämaasta, jossa uusi epävirallisia kulttuurinormeja omaksutaan kuitenkin melko nopeasti. Ruotsalaisesta yhteiskunnasta löytyykin paljon esimerkkejä siitä, miten koodit, jotka ovat MELKEIN normalisoituneita, kohtaavat yhä silloin tällöin vastarintaa.
Kevään suurimman ruotsalaisen populaarikulttuurisen tapahtuman Melodifestivalenin – ”Mellon” – naisjuontajalla, Nour El Refailla, oli tämän kauden ensimmäisessä jaksossa hihaton leninki, joka paljasti El Refainin kainalokarvapehkot. Tämän voi tulkita kertovan siitä, että naisten kainalokarvat ovat Ruotsissa sen verran luonnollinen ilmiö, että naisjuontaja pystyi näyttämään niitä. En ole esimerkiksi nähnyt niitä suomalaisissa tai amerikkalaisissa mainstream televisio-ohjelmissa. Toisaalta, El Rafain kainalokarvat eivät säästyneet päivälehtien mielipidesivujen pahennukselta Ruotsissakaan, joten sielläkään ei olla vielä täysin valmiita hyväksymään naisia kaikkine karvoineen.
Voidaan ajatella, että Ruotsista löytyy erilaisia naisten kainalokarvoihin liittyviä epävirallisia normeja ja koodeja, jotka yhtäältä sekä tukevat että toisaalta paheksuvat kainalokarvojen vilahtelua. Tämä voi olla myös merkki normaalisaatioprosessista. Normalisaatioprosessissa, jokin asia normalisoituu (esimerkiksi naisten kainalokarvat), mutta samalla syntyy myös hylkäämismekanismeja (raivoa kainalokarvoja kohtaan). Kun jokin on muuttumassa normaaliksi käytännöksi, ihmisillä onkin usein suuri tarve osoittaa sitä, mitä tämä uusi käytäntö EI OLE. Normit myös havaitaan parhaiten kun niitä rikotaan tai kyseenalaistetaan.
Esimerkiksi naisten kainalokarvat saattavat vaikuttaa äkkiä ajateltuna hyvin banaalilta asialta, mutta itse asiassa niiden voi katsoa kertovan myös suurista kulttuurisista ja sosiaalisista ideoista ja trendeistä, joita ne heijastelevat. Miksi muuten ne herättäisivät raivoa? Koodien ja normien kautta viestitetäänkin aina jotain muuta niiden ilmeisimmän tarkoituksen lisäksi, ja meidän on oltava olla hyvin tarkkoja ja tietoisia normien erilaisista tarkoituksista ja funktioista. Normien tutkiminen on ikkuna kulttuuriin ja arvomaailmaan.
Palataksemme Nordlundin tutkimukseen, esimerkiksi alkoholin juomiseen liittyvä hallinta ja tyylilajit ovat sen verran tärkeitä identiteetin ja sosiaalisen aseman osatekijöitä suomalaisessa yhteiskunnassa, että niihin liittyvien virallisten ja epävirallisten koodien tarkoituksellinen muuttaminen on osoittautunut hyvin vaikeaksi. 1950- ja 1960-luvulta alkuunsa saanut projekti suomalaisten juomatapojen eurooppalaistumisesta ei ole onnistunut vielä tähän päivään mennessä. Toisaalta: liikkumatilaa löytyy aina mikrotasolla. Me pystymme tietoisesti muokkaamaan yhteiskuntaa ja lähiympäristöä, vaikkapa omalla olemassaolollamme ja kielenkäytöllämme. Kaikilla teoillamme on merkitys joka kertoo jotain meistä, ja meidän näkemyksemme maailmasta.
Linkit:
Nordlundin tutkimus: http://amphoraproject.net/w2box/data/e-book/AMPHORA%20ebook.pdf
Melodifestivalen: http://www.aftonbladet.se/nojesbladet/melodifestivalen/article18281693.ab Nour El Refai hyllas efter hårig armhåla (Aftonbladet 2.2.2014)