Entinen pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti viime marraskuussa asettuvansa ehdokkaaksi tämän kevään eduskuntavaaleissa. Kun perussinimullan johtoryhmä ilmoitti tänään (13/5) päässeensä sopuun tulevan hallituksen ulkopoliittisesta linjasta, muistin, että olin ottanut talteen Vanhasen haastattelun Suomenmaa-lehdestä 20.11.2014. Sen jutun ydin meni näin:
”Aito Nato-optio on Suomen kohdalla menetetty, koska Jyrki Kataisenhallitusohjelmaan kirjattiin, että Nato-jäsenyyttä ei haeta. Nato-optiota on vaikea ylläpitää, jos asia päätetään etukäteen. Vanhanen muistuttaa, että vuoden 2006 presidentinvaalien alla hän tai presidentti Tarja Halonen eivät edes vaalitaistossa ilmoittaneet, että Natoon ei liitytä: ’Me molemmat pidimme Nato-optiosta aidosti kiinni.’”
Kataisen hallituksen kirjaus oli Vanhasen mielestä virhe: ”Se on sääli, se rajaa liikkumatilaamme. Nato-optio olisi toiminut monessa kansainvälisessä tilanteessa hyvänä painostuskeinona. Olisi riittänyt, kun valtionjohto olisi ilmoittanut, että meidän täytyy ehkä ryhtyä keskustelemaan tästä kysymyksestä. Se olisi ollut erittäin vahva diplomaattinen ele.”
Matti Vanhasen analyysi oli minusta tuore ja terävä. Venäjä haluaa pitää Suomen liittoutumattomana ja kaukana Naton jäsenyydestä. Suomen kansan enemmistö on samaa mieltä – mutta erittäin tärkeää on, että Suomessa on vahva painostusryhmä (valtaosa mediaa + kokoomus), joka silti ajaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Venäjä ei kunnioita valmiiksi rähmällään olevia vasallivaltioita, vaan joutuu omassa toiminnassaan ottamaan huomioon ne naapurimaat, jotka tosissaan ovat kahden vaiheilla sen suhteen, miten paikkansa jatkossa tulevat asemoimaan. Tässä mielessä on olennaista, että Suomi on monin tavoin lähentynyt Natoa ja tullut sen jäsenyyden kynnykselle – ja tämä välitila olisi syytä säilyttää.
Matti Vanhanen tosiaan asettui ehdokkaaksi, valittiin ja on nyt mukana Juha Sipilän vetämissä neuvotteluissa, varsinkin sen ulkopolitiikka-ryhmässä. Siksi ei ollut yllätys, että tänään tehdyn päätöksen mukaan tulevan hallituksen ohjelmaan Nato-optio taas kirjataan, kuten tehtiin Vanhasen 2007 hallitusohjelmassa. Perinteinen liittoutumattomuus-linja on edelleen etusijalla, mutta Suomen valmius tarvittaessa muunlaisiin ratkaisuihin nostettiin taas mahdolliseksi ja eläväksi. Perussinimultahallituksen tulevasta ohjelmasta voi muuten olla montaa mieltä, mutta Nato-option elvyttäminen on hyvä uutinen.