Viime aikoina on eletty kansainvälisiä Romahdus Päiviä: Ranskassa Nicolas Sarcozy romahti Francois Hollanden edessä; Kreikan vaaleissa kahden entisen valtapuolueen yhteenlaskettu ääniosuus romahti liki 80 %:sta 30 %:iin; nyt äitienpäivänä Suomen jääkiekkojoukkue romahti MM-kisassa USA:n edessä; Saksan tärkeimmän osavaltion Nordrhein-Westfalenin vaaleissa Angela Merkelin puolue romahti tänään pienimpään ääniosuutensa sitten toisen maailmansodan.
Seurasin eilen, hieman hajamielisenä tosin, tulevien euroviisujen esikatselua. Valtaosa ehdokkaista, erittäinkin Kreikka, näyttää edelleen luottavan nuorten naisten lihalliseen vetävyyteen. Laulujensa puolesta mieleen jäivät lähinnä Islannin ihmeen kaunis (jollaisia Islannilla on viime vuosina ollut tiuhaan) esitys ja Latvian koskettavasti tehty retrohenkinen biisi.
Mutta todennäköistä ja suotavaa on, että lihallisuuden ja laulullisuuden valtavirta tänä vuonna romahtaa – Venäjän mummojen kokonaisperformanssin voimasta. Buranovskije Babushki -ryhmän keski-ikä on 75 vuotta, ja mummoryhmän on kansainvälinen yhteisö jo laajamittaisesti noteerannut: mikä eläytyminen, mikä liikunnallinen sulous ja mikä perinteen ja nykymusan syntetisointi!
Eivätkä mummot ole ketä tahansa venäläisiä, vaan puoliksi suomalaisia eli udmurtteja, joiden kieltä ja tapoja sata vuotta sitten suomalaiset kansatieteilijät tutkivat ahkerasti. Eikä tutkimus siihen päättynyt. Suosittelen ankarasti Pirkko-Liisa Rauhalan ansiokasta neliosaista raporttisarjaa (YP 1/03, 4/03, 5/04, 5/05 – löytyvät YP:n nettiarkistosta), jossa Pirkko-Liisa kuvaa Helsingin yliopiston, Manchesterin Metropolitan-yliopiston ja Udmurtian valtionyliopiston yhteisprojektia, jonka tarkoituksena oli perustaa sosiaalipolitiikan laitos Udmurtiaan. Kuvauksesta ei puutu äkkikäänteitä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita – mikä kaikki ehkä taustoittaa sitä mielenmaisemaa, mikä sai udmurttimummot omaksumaan tahtotilan: ei kun euroviisuihin!