Eräiden viimeaikaisten, mutta taatusti YP:n ulkopuolisten, tapahtumien johdosta syntyi tarve tähän blogijuttuun.
Tieteellisten lehtien ja kirjojen toimittaminen vaatii tiettyjen perussääntöjen noudattamista. Kyse on itse asiassa säännöistä, jotka pätevät kaikkeen vuorovaikutukseen.
Olettakaamme, että kyse on artikkelista, jonka lehden tai suunnitellun kokoelmakirjan toimitus on tilannut. Käsiksen ensiversiolle toimitus on antanut dead linen, johon mennessä käsis myös saapuu.
Lehden tai kirjan toimittaja EI silloin saa makuuttaa käsistä kahta kuukautta reagoimatta siihen mitenkään, eikä antaa kahden kuukauden jälkeen ”väliaikatietoa”, ettei ole tekstiä ehtinyt vielä lukemaan – mutta aikoo kommentoida heti, kun jossain vaiheessa sen lukemaan ehtii. Jos on ryhtynyt lehden tai kirjan toimittajaksi, käsiksiin on reagoitava mahdollisimman nopeasti. Jos ihan heti ei kykene, kirjoittajalle on ilmoitettava, milloin palautetta on tulossa. Jos tätä lupausta ei voi pitää, kirjoittajalle on kerrottava ennen takarajaa, milloin kommentteja on odotettavissa.
Toimittajan kommenttien tarkoitus EI ole syöttää kirjoittajalle toimittajan omaa tulokulmaa tai ajattelutapaa, vaan terävöittää kirjoittajan omia lähtökohtia, analyysin sisäistä logiikkaa ja kirkastaa kirjoittajan esitystapaa. Ehdotusten tarkoitus on auttaa kaikin tavoin parantamaan tekstiä, ei ”kritisoida” sitä.
Jos kirjoittaja toimittajan kommenttien perusteella työstää käsistään ja lähettää muokatun version, toimittajan on kirjoittajalle kerrottava, onko käsis mennyt parempaan suuntaan ja missä suhteessa, ja missä mahdollisesti ei, ja mitä käsikselle vielä voisi tai pitäisi tehdä. Missään tapauksessa toimittaja EI tässä vaiheessa voi enää ryhtyä palautteessaan yleisellä tasolla aprikoimaan, vastaako käsiksen luonne itse asiassa ollenkaan lehden tai kirjan profiilia. Silloin kun käsis on ensiversion perusteella otettu prosessiin, tämä arvio on jo tehty ja käsikselle näytetty periaatteessa vihreää valoa. Jos kirjoittaja sitten ymmärtää kommentit väärin ja menee muokkauksissaan metsään, se on kirjoittajalle konkreettisesti ja perustellusti kerrottava.
Missään tapauksessa toimittaja EI saa antaa kirjoittajan tekemää empiiristä analyysiä ainesosaksi jonkin toisen kirjoittajan artikkelia, josta on olemassa vasta karkea suunnitelma, mutta ei toteutusta. Käsistä Ei saa fuusioida toiseen sen kirjoittajan pään yli, ilman lupaa ja neuvottelematta kirjoittajan kanssa. Toimittaja EI saa toimia kaappareiden apuvoimana.
Lehden tai kirjan toimittajien ammattitaito on siinä, millainen profiili lehdelle tai kirjalle rakennetaan ja millaiset kirjoittajat sitä toteuttamaan rekrytoidaan. Tilattujen tai tarjottujen ja periaatteessa hyväksi havaittujen käsisten suhteen pitää sitten vain toimia kuten uusien ja mielenkiintoisten ihmisten kanssa: yhteydenottoihin pitää reagoida nopeasti, tapaamisajoista ei pidä myöhästyä ja mahdollisen kritiikin on oltava myötäsukaista. Ennen kaikkea: toista pitää arvostaa ja lupauksista on pidettävä kiinni.