Tänäkin vuonna ystävänpäivän aikaan soitetaan ja kuunnellaan venäläisen Vladimir Vysotskin sanoittamaa ja säveltämää Ystävän laulua. Varmaan sitä laulettaisiinkin, jos koronarajoitukset eivät estäisi. Puhuttelevat sanat ja venäläiseltä kansanmusiikilta kuulostava kaihoisa sävelmä ovat tehneet laulusta yhden rakastetuimmista ikivihreistä.
Lähes 40 vuotta sitten Arja Saijonmaa levytti Juha Vainion kääntämän version Ystävän laulusta. ”Mistä tunnet sä ystävän…” ovat laulaneet levylle myös Vesa-Matti Loiri, Erkki Junkkarinen, Tapani Perttu, Sylvi Salonen ja monet muut. Youtubessa versiolla on lukuisia esittäjiä Diandrasta Jaakko Ryhäseen.
Laulun sanoma ystävyydestä kuulostaa itsekkäältä ja ristiriitaiselta.
Juha Vainion käännöksen kolmannessa säkeistössä lauletaan:
”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Ajat ankeimmat selvittää kuka viereesi jää, kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa. Silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan.”
Siinä kuvataan lämpimästi toisen ihmisen sinulle osoittamaa ystävyyttä. Ensimmäisessä säkeistöissä näkökulma on päinvastainen. Mitä sinulta odotetaan, kun tuolla toisella ihmisellä on vaikeaa. Vastaus on yllättävä:
”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Anna meren se selvittää kuka viereesi jää. Ja jos silloin, kun myrsky soi, vain sun kumppanis vaikeroi, vene lähimpään rantaan vie, jääköön pois mikä lie.”
Seuraavassa säkeistössä neuvotaan hylkäämään kumppani, jolla ei riitä voimia nousta tunturille. Mutta eikö ystävyyden tulisi olla vastavuoroista? Eikö sinun pitäisi halveksimisen ja hylkäämisen sijaan auttaa ja tukea väsyvää ja pelkäävää kumppania?
Toiseksi levytetyimmän suomennoksen Ystävän laulusta on tehnyt Turkka Mali. Veljekset Mika ja Turkka levyttivät sen 1980-luvun lopulla. Heidän versionsa neuvoo panemaan ystäväkokelaan äärimmäisen vaativaan testiin:
”Kuinka ystävyys punnitaan? Keneen luottaa voit ainiaan? Kierrä purrella kaukomaat, silloin sen tietää saat. Meri musta kun raivoaa, sulle tarkoin se paljastaa, veden alle kun painuu pää, kuka auttamaan jää.”
Kun seuraavassa säkeistössä koetellaan kumppania viemällä hänet vuorelle, sanat saavat raamatullisia sävyjä: vaikeimmassa paikassa ystävä ottaa sinut harteilleen ja on valmis uhraamaan henkensä puolestasi. Mutta täytätkö sinä ystävyyden mitan panemalla hänet testiin ja viemällä vaaroihin vain siksi, että voisit vakuuttua hänen ystävyydestään?
Vysotski teki laulun vuonna 1967 valmistuneeseen elokuvaan, jonka aiheena on vuorikiipeily. Sanoituksessa ei mennä merelle, vaan koetaan vaikeita ja vaarallisia tilanteita vuoren jyrkänteillä.
Arto Rintamäen 1990-luvun puolivälissä tekemä käännös vastaa Vysotskin sanoitusta tarkemmin kuin Vainion ja Malin versiot. Siinäkin ystävältä edellytetään rohkeutta, kestävyyttä, luotettavuutta ja sisua, sanalla sanoen sankaruutta.
”…Jos hän vierelläs kalpenee, mutta sisulla etenee, jos hän kätensä ojentaa, kun on sun oikein vaikeaa, jos hän rinnallas taistelee, alas huipulta katselee, silloin tiedän sun löytävän tosiystävän.”
Vuorikiipeilyssä tarvitaan mainittuja ominaisuuksia. Ne eivät kuitenkaan aina riitä tekemään saman köyden varassa kiipeävistä seikkailijoista ystäviä? Voihan niinkin tietysti käydä. Mutta maailma, jossa ystävyys edellyttää sankaruutta, on viluinen paikka elää.