Sote-uudistuksen pysähtyminen eduskunnan perustuslakivaliokuntaa lietsoo oikeutettua poliitikkovihaa. Vuosikausia valmistelu uudistus pysähtyi kalkkiviivoilla, eikä kukaan ota tapahtuneesta vastuuta.

Vaaleissakaan luottamusta ei voida mitata tässä kysymyksessä, koska kyse oli kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajien 23. maaliskuuta 2014 tekemän yhteispäätöksen toteuttamisesta.

Uudistus olisi mennyt läpi perustuslakivaliokunnassa, jos puoluejohtajat olisivat ottaneet vastuuta ajoissa. Toukokuussa 2014 perustuslakiasiantuntija Kaarlo Tuori antoi lausunnon, jossa hän käsitteli perustuslaillisia ongelmia: ”Ongelmat poistuvat, jos aluetason järjestettäväksi siirrettäviä tehtäviä ei enää määritellä kuntien tehtäviksi ja kuntien rahoitusvastuu poistetaan. Tällöin rahoituksen järjestämiseksi olisi kaksi mahdollisuutta: valtio vastaa rahoituksesta kokonaan tai rahoituksesta vastaa aluetaso, jolle ohjataan valtionosuudet ja jolla on myös verotusoikeus.”

Tuorin lausunto kertoi, että puoluejohtajien päätöksessä oli sisäänrakennettu ongelma. Jos taulua yrittää kiinnittää seinään ruuvilla ja vasaralla, pitäisi yrittää etsiä ruuvin tilalle naula tai vasaran tilalle ruuvimeisseli. Kuntien itsehallinto tarkoittaa sitä, että ylempi taho ei saa maksattaa kunnilla ylemmän tason toimintaa – esimerkiksi sote-palveluiden järjestämistä tai tuottamista – jos kunnat eivät voi siihen vaikuttaa. Jos ylempi taho kerää itse rahoituksen tehtäviin, ongelmaa ei ole.

Jo toukokuussa puoluejohtajien olisi tullut istua alas ja tehdä johtopäätökset. Jo tuolloin olisi kannattanut päättää joko sote-sovun hautaamisesta tai verotusoikeudesta sote- tai tuotantoalueille.

Todellisuudessa sote ei ole kuitenkaan ”kaatunut” vaan pysähtynyt – eikä pysähdys ole niin dramaattinen kuin miltä se näyttää.

Sote-uudistukselle on syntynyt omanlainen logiikkansa, johon myös viimeinen kompastus hyvin sopii. Aloitin edellisen sote-blogini viime lokakuussa: ”Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on kuin jääpato kylmällä säällä. Virtaavan veden paine murtaa padon ja joki on hetken vapaa. Sitten syntyy taas uusi tukkeuma.” Taas ollaan jääpatovaiheessa.

Tulvavahinkojen riski kuitenkin kasvaa koko ajan. Siksi keskustelulla on kiire. Itse kirjoitin tänään julkistetun kirjan Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö sote-uudistuksesta tietäen, että maali oli koko ajan liikkeessä. En pyri sanomaan viimeistä sanaa, vaan ruokkimaan aikaisempaan valmisteluun pohjautuvaa ripeää keskustelua.