Väestön koulutustason nousun tuleva voimakas hidastuminen 2020-luvulla sekä sen taustalla oleva nuorten koulutustason kääntyminen laskuun ovat herättäneet viime vuosina keskustelua sekä ilmiöstä yleisemmin että mm. maahan- ja maastamuutosta sen selittäjinä. Mistä johtuu koulutustason lasku, jonka tuloksena koulutustasohuippu on ohitettu kaikissa alle 40-vuotiaissa ikäryhmissä ja 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä Suomen historian koulutetuimmiksi ikäluokiksi?
Näyttää siltä, että nuorten ikäluokkien koulutustason laskun taustalla on vähentynyt osallistuminen korkeakoulutukseen, joka seuraa korkeakoulutuksen tarjonnalle jo vuosia asetetuista tavoitteista. Koulutuksen tarjontatavoitteet ovat jo pitkään painottaneet ammatillisen koulutuksen osuuden lisäämistä ikäluokasta korkeakoulutuksen sijaan.
Korkeimmillaan korkea-asteen koulutuksen aloittaneiden osuudet olivat vuosina 1979–1981 syntyneissä ikäluokissa. Huipun jälkeisen laskun taustalla on se, että korkeakoulutuksen tarjontaa supistettiin 2000-luvun alussa vuoden 1999 päätösten perusteella. Huolimatta koulutustarjonnan vähentämisestä vielä vuonna 2003 kuitenkin tavoiteltiin, että vuoteen 2015 mennessä yli 50 prosenttia 30–34-vuotiaista olisi suorittanut korkea-asteen tutkinnon.
Tavoitteenasettelu muuttui vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Vuonna 2007 tavoitteeksi asetettiin korkeakoulutuksen tarjonnan selvä supistaminen, kun korkeakouluikään tulevat ikäluokat olivat samaan aikaan nopeasti kasvamassa. Tämän seurauksena korkeakoulutuksen aloittaneiden nuorten osuus ikäluokasta on laskenut merkittävästi siirryttäessä vuonna 1987 syntyneistä kohti nuorempia ikäryhmiä.
Kehityksen suunta näyttää kääntyneen viime vuosina, kun korkeakoulutuksen tarjonnan supistukset ovat olleet suhteellisen pieniä suhteessa korkeakouluikään tulevan ikäluokan pienenemiseen. Korkeakouluikään tulevan ikäluokan odotettavissa oleva hienoinen pieneneminen helpottaa lähitulevaisuudessa korkeakoulutuksen aloittavien ikäluokkaosuuden nostamista. Viime aikojen hieman suotuisammasta kehityksestä huolimatta korkeakoulutuksen aloittamisaste on yhä hyvin lähellä 1990-luvun lopun tasoa ja alle 25-vuotiaana aloittamisaste selvästi 1990-luvun lopun tason alapuolella.
Kaksi vuosikymmentä jatkuneet toiveet aloituspaikkojen tehokkaammasta käytöstä näyttävät toteutuneen heikosti mutta tavoitteet opintojen aloittamisen vähentämisestä kohtuullisen hyvin. Monelle yllätyksenä tullut korkeakoulutuksen aloittaneiden osuuden lasku ja siitä seurannut väestön koulutustason nousun pysähtyminen ovatkin suoraa seurausta asetetuista koulutustarjonnan laajuutta koskevista politiikkatavoitteista.
Vuonna 2017 hyväksytyn korkeakouluvision tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä yli 50 prosenttia 25–34-vuotiaista on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Tavoitteen saavuttaminen on tällä hetkellä kauempana kuin vastaavan tavoitteen saavuttaminen oli vuonna 2003. Kun alle 25-vuotiaana korkeakoulutuksen aloittamisaste ilman kansainvälisiä opiskelijoita (ks. kuvio 2 alla) oli vuonna 2015 noin 42 prosenttia, tulee tavoitteen saavuttaminen vaatimaan merkittäviä politiikkatoimia. Edellä esitetyt tulokset huomioiden on todennäköistä, että tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisin yksittäinen tekijä on korkeakoulutuksen tarjonnan mitoitus.
Lue lisää Kaleniuksen ja Karhusen analyysista Miksi nuorten koulutustaso laskee? (YP 5-6/18)