Hesarin pääkirjoitus (15/3) osuu tässä sitaatissa ytimeen:
”Vuosi sitten kriisin iskiessä pidettiin poliittisesti yhtä. Pandemia ei ollut kenenkään vika, ja sen hoitamisesta oli helppo kiitellä hallitusta. Nyt tilanne on toinen. Ärtymys kasvaa. Se voi näkyä arvaamattomuutena vaalituloksissa.”
Pääkirjoituksen mukaan ärtymys kasvaa siksi, että kun pandemia on nyt kestänyt vuoden, mukaan on tullut vertailu eri maiden kesken eli miten hyvin kunkin maan hallitus on tilanteen pystynyt hoitamaan.
En usko, että tämä on perussyy. Kaikki Euroopan maat ovat toimineet vuoden aikana enemmän tai vähemmän samalla tavalla: kun tartunnat ovat ryöpsähtäneet, rajoituksia on nopeasti tiukennettu ja kun ne ovat vähentyneet, rajoituksia on höllennetty.
Pandemia ei edelleenkään ole kenenkään vika. Väittäisin, että kansalaisten väsymisen ja ärtymyksen perussyy on koronavirus itse, sen tuottamat mutaatiot ja niiden nostamat uudet tartunta-aallot, jotka ovat pakottaneet hallitukset lievennysten jälkeen yhä uudestaan kiristämään rajoituksia ja varautumaan uusiin, jos tartunnat ryöpsähtävät.
Ihmiset alkavat väsyä itse pandemiaan, sen kykyyn nousta uusiin aaltoihin. Ärtyneet mielet kysyvät: miksei tämä ikinä lopu? Ja kun ärtymystä on vaikea kohdistaa itse koronaviruksen käyttäytymiseen, ihmisillä on taipumus tehdä kuten Hesarin pääkirjoitus pelkistää:
”Moni etsii syntipukkia.”
Niinpä Suomessakin nyt monet suhtautuvat pelolla hallituksen ”salamyhkäiseen” liikkumisrajoitusten valmisteluun, jonka katsotaan toteutuessaan vievän pohjaa demokraattisilta kansalaisoikeuksilta.
Nyt eletään kuitenkin taitekohdassa, niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Korona-rokotukset ovat hyvässä vauhdissa, ja parhaassa tapauksessa valtaosa työikäisistäkin ehditään rokottamaan kesään mennessä tai sen aikana. Kansalaisten ärtymys on suurinta juuri tällaisissa taitekohdissa.
Ehtiikö tämän kevään korona-ärtymys vaikuttaa tuleviin poliittisiin vaaleihin Suomessa ja muualla Euroopassa? Hesarin pääkirjoituksen mukaan ehtii, mutta kukaan ei osanne tässä vaiheessa ennakoida, kenen laariin ärtymys sataa. Voittajia eivät välttämättä ole viime vuosien populistiset liikkeet.