Olen seurannut hyvän ystäväni Matti Piispan tutkijanuran kehittymistä alusta alkaen ja myös julkaissut aika ison osan sen tuotoksista artikkeleina ensin Alkoholipolitiikka- ja sitten Yhteiskuntapolitiikka-lehdissä. Lokakuun alussa julkaistuun kirjaansa (”Päihdetutkijan perintö”, Enostone) kaima on koonnut mielestään 13 parasta artikkeliaan yli 30-vuotisen uransa varrelta. Niistä 6 on AP/YP:stä.
Kirjan aloittaa AP:ssa (1/1986) julkaistu artikkeli ”Kuinka tutkia yhteiskunnallisia ongelmia”. Saatesanoissaan Piispa perustelee aloitusta näin: ”Olen nostanut sen kokoelman alkuun siksi, että määrittelen siinä koko tutkijanurani tärkeän viitekehyksen ja punaisen langan: konstruktionistisen sosiaalisten ongelmien tutkimusperinteen. Sen inspiroimana olen tutkimus alkoholi-, tupakka- ja huumekysymysten yhteiskunnallista problematisoitumista ja valistuksen osuutta tässä prosessissa.”
Minulla oli hämärä muistikuva tästä artikkelista, vaikka olin sen itse julkaissut 32 vuotta aikaisemmin. Kun sen nyt uudelleen kirjasta luin, hämmästyin, kuinka C.Wright Mills -lähtöinen, kirkas ja kompakti se on – ja kuinka selkeä toimintaohje se Piispan myöhemmälle uralle tosiaan on ollut.
Artikkelissa Piispa pelkistää keskeiseksi tutkimuskohteeksi sosiaalisten ongelmien julkisen käsittelyn ajallisen etenemisen, karriäärin. Sen rekonstruoiminen on mahdollista keskusteluun osallistuneiden toimijoiden tuottamien dokumenttien, ennen kaikkea mediaan nousseiden ja median itse tuottamien tekstien analyysillä.
Tuolloin 1980-luvulla tällainen näkökulma, jossa rekonstruoidaan eri intressiryhmien tavoitteiden ja voimasuhteiden kehitystä ajallisesti etenevänä prosessina, oli uutta. Intressit ja voimasuhteet nähtiin pysyvinä rakenteina. 1990-luvun alussa olimme Piispan kanssa samassa lisensiaattiseminaarissa ja minulle lankesi Piispan oppilasopponointi. Silloin kirjoitin, että ”lupaavaa Piispan otteessa on se, että jokin tapahtumaketju napataan lennosta eli rekonstruoidaan toiminnallisena prosessina eikä staattisena asiaintilana. Kuvauksen avulla itsestään selvä, ’objektiivisena’ esittäytyvä todellisuus avautuu ihmisten tekemäksi, historiallisesti tulleeksi ja liikkuvaksi kohteeksi.”
Ja tällä metodillaan Piispa empiirisissä artikkeleissaan osoittaa, miten mielipideilmaston aallot ovat sotien jälkeen liikkuneet: kuinka vanhan raittiusliikkeen kulttuurinen voima vähitellen hiipui ja tilalle nousi aluksi tutkimustietoineen vanha Alko, joka pian joutui yhä voimakkaammin nousevan liberaalisen aallon kohteeksi. Vielä jyrkemmän aaltoliikkeen kouriin joutui tupakka, jonka itseoikeutettu paikka arkielämässä ja mielipideilmastossa mureni historiallisesti katsoen ällistyttävän nopeasti. Oman aaltoliikkeensä ovat 2000-luvulla tehneet myös huumeet, erityisesti kannabis, minkä muutoksen Piispa onnistuu tuoreeltaan havaitsemaan.
Minusta Matti Piispan kirja on tärkeä, erityisesti kahdessa suhteessa. Kun tutkija nuorena sisäistää tuoreen ja lupaavan tutkimuksellisen näkökulman ja sitten soveltaa sitä koko uransa ajan, tuloksena on aidosti kasautuvaa ja kehittyvää tietoa. Toiseksi kaiken yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen pitäisi olla otteeltaan historiallista, toiminnallista pitkittäisleikkausta – ajallisesti kehittynyttä ja kehittyvää, vertailun mahdollistavaa ja suhteellisuuden tajua ruokkivaa analyysiä.