Marxin Pääomassa esittämän kapitalismia koskevan analyysin avulla voi ymmärtää palkkatyötä ja siinä tapahtuneita muutoksia nyky-Suomessa. Marxin analyysi työn tuottavuuden kasvattamisesta tehostamisen, työajan lisäämisen ja joustavan työvoiman käytön avulla – jota Marx kutsuu ’käsiksi ja liikaväestöksi’ – on yhä tärkeää kun pohditaan miten myöhäiskapitalismissa tärkeällä palvelusektorilla kerätään lisäarvoa. Marx analysoi Pääomassa kamppailua inhimillisestä työajasta Englannin teollisuuskapitalismissa, ja työnantajien pyrkimyksiä kiertää työaikasääntelyä. Nykyisessä palvelukapitalismissa työajoista käydään vastaavanlaisia kamppailuja kuin 1800-luvulla.
Otetaan esimerkiksi yksityisen yrityksen tuottamat hoivapalvelut. Hoiva uusintavana työnä ei taivu helposti hinnoiteltavaksi ja hinnat on raamitettu kuntasopimusten ja ostajien maksukyvyn rajoihin. Työvuorosuunnittelu nousee avainasemaan, kun yrityksissä pyritään tuottamaan voittoa viivan alle. Työnantajan kannalta tehokasta työaikasuunnittelua ovat muun muassa niin kutsutut ’pitkät päivät’ eli 14-tuntiset työvuorot, jotka alkavat kello seitsemän aamulla ja kestävät kello yhdeksään asti illalla. Yksi pitkää päivää tekevä työntekijä on vuorossa päivän kaikkina kiirehuippuina ja normaalivuoroja tekevien työntekijöiden määrä voidaan pitää minimissä.
Työn tuottavuuden kasvattaminen ei koske ainoastaan hoiva-alan yrityksiä. Joitakin vuosia sitten Finnair säästöpaineissa otti käyttöön kaksiosaisen työaikamallin, jossa lähtöselvitysvirkailija joutuu pari kertaa kuukaudessa tekemään työvuoron kahdessa osassa. Virkailija tulee aamulla töihin selvittämään lentojen ruuhkahuippua pariksi tunniksi, jonka jälkeen hän menee kotiin ja palaa illaksi selvittämään toista ruuhkahuippua. Osa työntekijöistä tulee töihin Vantaalle Hämeenlinnan pohjoispuolelta (Taloussanomat 3.8.2009). Heille järjestely tarkoittaa käytännössä sitä että he ovat työnantajan käytettävissä koko päivän, aamusta iltaan, vaikka palkkaa maksetaan normaalilta työpäivältä.
Bussikuljetus on kolmas palveluammatti, jossa työaikasuunnittelun avulla työtä on tehostettu ja tuottavuutta lisätty. Kuskien pisin työhön sidonnaisuusaika on 12-14 tuntia vuorokaudessa eli 8 tunnin työpäivässä voi olla 6 tuntia taukoja joita ei lasketa työaikaan. Aikataulujen kiristäminen on toinen tapa, jolla työnantajat pystyvät tekemään kuljettajien työstä tuottavampaa. Bussivuoroja aikataulutetaan muun muassa niin että yksi bussivuoro saattaa päättyä ja seuraava alkaa parin minuutin viiveellä. Pysyäkseen aikataulussa kuljettajan on nipistettävä omista tauoistaan. Työaikojen kiristämisen seurauksena työstä tulee kuljettajalle stressaavampaa eli fyysisesti ja henkisesti kuormittavampaa. Ei olekaan ihme, että pääkaupunkiseudulla bussikuskeista 60 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Heillä kun on vähemmän valinnanvaraa. Aivan kuten Marxin kuvaaman teollisuuskapitalismissa, samoin nykypäivän työaikasuunnittelua pyritään tekemään niin, että työntekijä on työnantajan käytettävissä suurimman osan valveillaoloajastaan. Työ kolonisoi työn ulkopuolista elämää syöden vapaa-aikaa ja tehden perhe-elämästä vaikeaa.
Myös hoivatyössä on herätty maahanmuuttajatyöntekijöiden joustavuuteen työntekijöinä. Kolmivuorotyöhön on vaikea rekrytoida suomalaisia työntekijöitä, joten yksityisissä hoiva-alan yrityksissä onkin ryhdytty rekrytoimaan työvoimaa ulkomailta, esimerkiksi Filippiineiltä. Kun 1800-luvun teollisuuskapitalismi oli riippuvainen ns. ’liikaväestöstä’ ja alusmaiden siirtolaistyövoimasta, on palvelukapitalismi yhä riippuvainen joustavasta työvoimasta. Työperäiset maahanmuuttajat ovat ihanteellista joustavaa työvoimaa nyky-Suomessa. Maahanmuuttajien on pakko joustaa työnantajien tarpeiden mukaan, sillä heillä ei ole varaa menettää työtä. Pelko siitä, että irtisanominen johtaa maasta poistamiseen altistaa maahanmuuttajan monenlaiselle hyväksikäytölle. Haastattelemani filippiiniläiset siivoojat olivat kohdanneet kaiken laisia väärinkäytöksiä, esimerkiksi että heille oli maksettu tehtyjä tunteja vähemmästä. Siivoojista kukaan ei ollut uskaltanut ottaa asiaa työnantajan kanssa puheeksi irtisanomisen pelossa.
2010-luvulla Karl Marxia on helppo pitää aikansa eläneenä. Marxin luokkateoriaa voi sen kummemmin perustelematta kutsua vääräksi ja ikivanhaksi (Mäkinen 2014; Junkkari 2014). Marxin nimi tuntuu yhä tahrivan. Jopa riistokapitalismia arvostellut paavi joutui julkisesti kiistämään olevansa marxilainen – kuten Marx itse aikoinaan. Marxia voi kuitenkin käyttää kuten ketä tahansa muuta teoreetikkoa, ei kaiken kattavana maailman selittäjänä, vaan lähteenä. Eikä tarvitse olla marxilainen tai marxologi.
Kirjoitus perustuu osittain Tiedonantaja-lehden Teoria & Politiikka – liitteessä 29.11.2013 Suvi Salmenniemen kanssa julkaistuun kirjoitukseen ’Keskusteluja Marxin kanssa työstä ja arvosta’.
Viitteet
Junkkari, Marko (2014) Kansanedustajat kisasivat kumpi tulee köyhemmistä oloista. Helsingin Sanomat 4.1.2014
Mäkinen, Esa (2014) HS:n luokkakysely paljasti: Eliittiä hävettää olla eliittiä. Helsingin Sanomat 19.1.2014