”Nyt se on todistettu: Audi- ja BMW-kuljettajat ovat liikenteen kauhukakaroita.” (Iltalehti.fi 29.1.2020)
”Tutkimus: Statusautojen omistajat ovat muita useammin itsekkäitä kuskeja, mutta myös tunnolliset ihmiset pitävät laatuautoista.” (yle.fi/uutiset 29.1.2020)
”Audit, Bemarit ja Mersut ovat statusautoja, joita suosivat itsekeskeiset, riidanhaluiset sekä aggressiiviset miehet.” (mtvuutiset.fi 29.1.2020)
Tammikuun lopussa maamme valtamediat kertoivat suurin otsikoin Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jossa selvitettiin autoilijan persoonallisuuden vaikutusta siihen, millaisen henkilöauton hän omistaa. Otsikoiden vauhdikkaat yleistykset panivat epäilemään, että yleisölle tarjottu kuva tutkimustuloksista ei vastaa todellisuutta.
Tässä kirjoituksessa tarkastelen joukkoviestinten kuvausta Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa tehdystä tutkimuksesta ja sen tuloksista ja vertaan sitä Jan-Erik Lönnqvistin, Ville-Juhani Ilmarisen ja Sointu Leikaksen tutkimusraporttiin Not only assholes drive Mercedes. Besides disagreeable men, also conscientious people drive high-status cars, joka julkaistiin International Journal of Psychology -lehdessä joulukuussa 2019.
Valtamediat otsikoivat uutisensa tutkimustuloksista varsin yhdenmukaisesti ja usein vahvasti yleistäen. Otsikoiden perussanoma on se, että persoonallisuudeltaan itsekkäät ja riidanhaluiset miehet omistavat statusautoja enemmän kuin muut. Muutamassa otsikossa tuotiin esille tutkimuksen toinen perustulos, jonka mukaan myös tunnolliset ihmiset suosivat statusautoja.
Joissakin otsikoissa mainittu BMW- ja Audi-kuskien huono liikennekäyttäytyminen ei perustunut tämän tutkimuksen tuloksiin, vaan päätutkijan professori Jan-Erik Lönnqvistin omiin arkikokemuksiin ja artikkelissa mainittuihin ulkomaisiin tutkimuksiin.
Joukkoviestinten otsikot mukailevat tutkimusta esittelevää Helsingin yliopiston tiedotetta ja sen otsikkoa: Tutkimus tunnisti Audi-miehen – statusautojen omistajissa on keskivertoa enemmän itsekkäitä kuskeja, mutta myös tunnollisia. Tutkimusta esittelevä International Journal of Psychologyn artikkeli oli otsikoitu tiedotetta ja uutisjuttujakin yleistävämmin ja leimaavammin.
Tutkijaryhmän tavoitteena oli selvittää persoonallisuuspiirteiden vaikutusta ”statusauton” valintaan. Tällaisiksi luokiteltiin Audi, BMW, Jaguar, Lexus ja Mercedes-Benz. Kymmenen prosenttia analyysiin kelpuutetuista 1 892 verkkokyselyn vastaajasta kertoi taloudessaan olevan jonkin noista autoista.
Persoonallisuutta mitattiin kansainvälisesti käytetyllä viiden faktorin mallilla (FFM). Sen viisi piirrettä olivat ”sovinnollisuus” (agreeablenes), ”tunnollisuus” (conscientiousness), ”ulospäin suuntautuminen” (extraversion), ”avoimuus” (openess) ja ”tunne-elämän tasapaino” (neuroticism).
Persoonallisuuden ja kulutusvalintojen yhteyttä koskevien aikaisempien tutkimusten perusteella tutkijaryhmä oletti lähinnä sovinnollisuuden puutteen ja tunnollisuuden selittävän statusautojen omistamista.
Lehdistötiedotteen mukaan vastaus tutkijoiden kysymykseen persoonallisuuden vaikutuksesta auton valintaan oli ”yksiselitteinen: itsekeskeiset miehet, jotka ovat riidanhaluisia, omapäisiä, epäsympaattisia ja epäempaattisia, omistavat huomattavasti muita useammin Audin, BMW:n tai Mercedeksen kaltaisen statusauton.” Yllättävämpää oli tiedotteen mukaan se, että statusautoihin tuntevat vetoa myös tunnolliset ihmiset, jotka ovat pääsääntöisesti kyvykkäitä, kunnianhimoisia, luotettavia ja hyvin organisoituneita.
Tutkimusta raportoivassa artikkelissa tulokset eivät kuitenkaan näytä kovin yksiselitteisiltä. ”Persoonallisuuden piirteet eivät korreloi status-auton omistamisen kanssa”, siinä todetaan. Liitetaulukon (Table S4) mukaan automuuttujan korrelaatio tunnollisuuden kanssa on .04 ja sovinnollisuuden kanssa -.03.
Tunnollisuuden ja automuuttujan välinen osittaiskorrelaatio, josta on poistettu sukupuolen ja iän vaikutus, on .05. Tuon suuruinen korrelaatiokerroin on tilastollisesti merkitsevä 5 prosentin riskitasolla (p<0.05) käytetyn aineiston otoskoko huomioiden.
Reaalisempi kuva siitä, miten tunnollisuus vaikuttaa laatuauton omistamiseen, saadaan laskemalla selitysaste eli korrelaatiokertoimen toinen potenssi: 0.05²=0.0025. Tunnollisuusmuuttuja selittää siis vain prosentin neljäsosan verran automuuttujan varianssista.
Tutkimuksen johtopäätökset nojaavatkin korrelaatiokerrointen sijaan logistisen regressioanalyysin tuloksiin ja erityisesti regressiokerrointen tilastolliseen merkitsevyyteen. Regressiomallien testisuureet kertovat, että aineistossa tunnollisuuden lisääntyminen ennustaa statusauton omistamisen todennäköisyyttä parhaimmillaan riskitasolla p=.018 (malli 3).
Sovinnollisuuden (ja sen vastakohdan) ennustuskyky on vain p=.09, mutta sukupuolen ja sovinnollisuuden yhteistä vaikutusta koskeva p=.009. Vertailun vuoksi mainittakoon, että sekä ikä- että tulotasomuuttujat selittävät statusauton valintaa kaikissa malleissa erittäin merkittävästi (p<.001).
Todetut merkitsevyystasot eivät kuitenkaan kerro persoonallisuuden selvästä saati voimakkaasta vaikutuksesta. Ne osoittavat vain sen, että otoksessa todetut riippuvuudet poikkeavat nollasta myös perusjoukossa. Suuri otoskoko johtaa helposti liioitteleviin tulkintoihin. Kun havaintoyksiköiden lukumäärä on lähes 2 000, pienetkin riippuvuudet ovat tilastollisesti merkitseviä.
Regressioanalyysin tuloksia raportoitaessa esitetään yleensä mallien selitysvoimaa osoittavat yhteiskorrelaatiot (R², logistisessa regressioanalyysissä esimerkiksi Nagelkerke R² tai Cox & Snell R²). Ne kertovat, kuinka suuren osan seurausmuuttujan varianssista syymuuttujat yhdessä selittävät kussakin mallissa. Eri mallien yhteiskorrelaatioita vertaamalla voidaan todeta, miten uusien muuttujien ja muuttujaryhmien lisääminen vaikuttaa kokonaisselitykseen.
Regressiomallien yhteiskorrelaatioiden tarkastelu olisi antanut merkitsevyystasoja reaalisemman kuvan persoonallisuuspiirteiden vaikutuksesta auton valintaan ja estänyt liioittelevat yleistykset niin tieteellisessä artikkelissa, siitä tehdyssä tiedotteessa kuin joukkoviestinten uutisissakin.