Suomen vahvuuksiin lukeutuvat ”vahva yhteistyökulttuuri ja halu yhdistää voimat poliittisten päätösten taakse, kun ’kaikki ovat samassa veneessä’”.
Tätä mieltä on OECD Suomen innovaatiojärjestelmän SWOT-analyysissään, joka sisältyy perjantaina 9. kesäkuuta julkaistuun maa-arviointiraporttiin (s. 15).
Tutkimus- ja innovaatioveneitä on kuitenkin lammen täydeltä ja ne ovat vaikeuksissa muuttuvan toimintaympäristön aallokossa. Erik Arnold, yksi arvioinnin tekijöistä, huomautti osallisille ”siiloutumisesta” puhuessaan raportin julkistamistilaisuudessa Helsingissä.
Arnoldin puheenvuoro Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan ohjauspolitiikan tarvitsemista tarkistuksista oli muutenkin kutkuttavan suorasanainen. Hänen mielestään muutoksen olisi oltava ”radikaali”.
Vaikutusvaltainen konsultti vaati proaktiivisuutta ja järjestelmätason koordinointia reaktiivisuuden ja sirpaleisuuden sijaan. Tutkimus- ja innovaatiovetoista toimintaa tarvitaan moninaisissa yhteiskunnallisissa verkostoissa ja monilla alustoilla. Hajanaista yksittäisiin toimijoihin keskittymistä ja ”poteroitumista” ei pidä jatkaa.
Mikäli OECD:ta on uskominen, olemassa olevia resursseja ja suhteellisia etuja voitaisiin myös hyödyntää nokkelammin. Vastaan on vaikea väittää.
Toimenpidesuositukset puolestaan saattavat vetää aamukahvin väärään kurkkuun ainakin niille, joita yliopistojen sisäiset johtajavalinnat ja akateeminen aluepolitiikka tyydyttävät. Esimerkistä käyvät raportin pohdinnat tutkimus- ja korkeakoulusektorin rakenteen ”optimoinnin” menetelmistä:
”Voimatasapainoa on todennäköisesti siirrettävä entistä enemmän hallinnon suuntaan, mikäli halutaan, että yliopistot yhdistävät, keskittävät ja uudistavat toimintojaan politiikan tarkoittamalla tavalla.” (s. 38).
Kesäksi julkistetun raportin tiukat linjaukset uhkaavat jäädä lomakauden, tutkijoiden uupumuksen ja kotimaanpolitiikan kiimaviikkojen jalkoihin. Toivoa sopii, ettei ajankohtaista kritiikkiä kuitenkaan vaieta kuoliaaksi maan tapaan.
Keskustelua ja proaktiivisuutta – jos sellaista halutaan – voisi edistää vaikkapa jakamalla suoraa linkkiä raporttiin ja sen suomenkieliseen tiivistelmäänhuomattavasti nykyistä laajemmin ja aktiivisemmin. Nyt dokumentit lähinnä arkistoitiin nettiin isojen organisaatioiden monimutkaisille sivuille.
Mutta kauanko veneissä on varaa istua vahtimassa, ettei oma paatti vahingossakaan keikahda?
Riskejä olisi otettava, tietoa jaettava ja kokeiluja rohkaistava sen sijaan, että seisomaan nousseita ja tuhdolla keikkujia jopa avitetaan airolla yli laidan. Moinen tuskin on sitä vahvaa yhteistyötä ja halua voimien yhdistämiseen, johon OECD viittaa.
”Kriisi tarkoittaa aina myös mahdollisuutta,” muistutti Arnold puheenvuorossaan. Tilaisuuteen olisi uskallettava tarttua, vaikka se vaatisikin uusien ajattelumallien ja toimintatapojen opettelua.
Lähteitä:
Suomen innovaatiopolitiikan OECD-arviointi 2017. Kokonaisarviointi ja suositukset (epävirallinen suomennos). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 25/2017. Julkaistu 9.6.
OECD Reviews of Innovation Policy: Finland 2017. Julkaistu 9.6.
Heinonen, Olli-Pekka: Julkinen päätöksenteko totuudenjälkeisessä ajassa. Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017): 1, 94–99. Julkaistu 17.2.