Digi- ja väestötietovirasto ja valtiovarainministeriö ovat yhteistyössä käynnistäneet tutkimushankkeen selvittämään suomalaisten digitaitojen tasoa ja digituen tarvetta. Tulosten odotetaan tuovan arvokasta tietoa laajenevien digipalvelujen kehittämiseen.

Hanketta perustellaan 9.3.2020 julkaistussa tiedotteessa: ”Suomalaisten digitaitojen tärkeys korostuu palveluiden muuttuessa sähköisiksi. On arvioitu, että noin neljänneksellä väestöstä olisi liian heikot digitaidot. Tänään käynnistyvä digitaitokysely selvittää suomalaisten digitaitojen todellisen tilan.”

Hanke on hyvin perusteltu. On tärkeää saada luotettava kokonaiskuva siitä kuinka suuri osa kansalaisista pystyy käyttämään sujuvasti digitaalisia palveluita ja kuinka suuri osa on pudonnut kiihtyvän kehityksen kelkasta tai roikkuu vaivoin jalaksilla. Ihmisten eriytynyt asema digitalisaatiossa on uusi ja paheneva yhteiskunnallisen eriarvoistumisen muoto. Tämä ongelma korostuu senkin vuoksi, että se on yhteydessä muuhun eriarvoisuuteen.

Käynnistynyt tutkimus ei valitettavasti voi päästä sille asetettuihin tavoitteisiin. Se toteutetaan tavalla, joka väistämättä johtaa aineiston vinoutumiseen ja tulosten vääristymiseen.

Tutkimusaineisto kootaan pääasiassa digikyselynä, johon aiheesta kiinnostuneet voivat vastata osoitteessa www.dvv.fi/digitaitokartoitus. Vastata voi myös paperilomakkeella, joita digituen alueelliset koordinaattorit jakavat ympäri Suomea. Lomakkeita löytyy muun muassa kirjastoista, yhteispalvelupisteistä sekä Digi- ja väestötietoviraston palvelupaikoista, kerrotaan tiedotteessa.

Kysely tavoittaa suhteellisesti enemmän niitä, joilla on tarvittavat digitaidot. Esimerkiksi ikäihmiset, digimaailmalle selkänsä kääntäneet, taloudellisissa vaikeuksissa olevat ja tavalla tai toisella syrjäytyneet jäävät aliedustetuiksi, vaikka juuri heidän tavoittamisensa olisi tutkimuksen päämäärien kannalta välttämätöntä.

Tilannetta ei paljoakaan korjaa mahdollisuus osallistua kyselyyn myös paperilomakkeella. Ensin pitäisi saada tieto kyselystä ja mistä paperilomakkeita löytyy. Sitten pitäisi kiinnostua aiheesta ja aktivoitua hakeutumaan lomakkeen ääreen. Tässäkin tapauksessa passiivisuus helposti kasautuu samoille ryhmille kuin digikyselyssä. Lisäksi paperilomakkeen tavoittaminen on sitä työläämpää, mitä kauempana etelän keskuksista ihminen asuu.

Tällaista kritiikkiä hanketta kohtaan esitin Helsingin Sanomien mielipidesivulla 16.3.2020. Digi- ja väestötietoviraston ja valtionvarainministeriön edustajat vastasivat mielipidesivulla 21.3. Vastauksessa kerrottiin, että paperilomakkeita on jaossa yli 120 paikassa ympäri Suomea, mutta ”[k]oronavirustilanteen takia emme halua kehottaa ketään hakeutumaan paperikyselyn luokse”. Kyselyn kannalta tilanne on huonontunut entisestään, kun keskeisiksi paperikyselyn toteutuspaikoiksi tarkoitetut kirjastot on suljettu epidemian vuoksi.

Kysely aiotaan toteuttaa suunnitelmien mukaan jatkamalla kuitenkin vastausaikaa. Hanketta organisoivien tahojen vastauksessa HS:n mielipidesivulla perustellaan asiaa: ”Digitaitokysely ei ole kattava tilastollinen tutkimus vaan keino kartoittaa käytännönläheisesti digituen tarvetta koko Suomessa.”

Mutta jos halutaan saada käytännön kehitystyötä palveleva oikea kuva digitaitojen jakautumisesta ja tuen tarpeesta kautta koko maan, siihen tarvitaan nimenomaan kattava tilastollinen tutkimus. Sen pitäisi perustua edustavaan otokseen ja sellaiseen aineistonkeruutapaan, joka tavoittaa mahdollisimmanhyvin myös digipudokkaat.

Kyselytutkimuksissa aineistojen vinoutumia korjataan usein painottamalla siten, että eri väestöryhmät tulevat edustetuiksi oikeissa suhteissa. Tämän tutkimuksen tavoitteiden kannalta keinosta ei ole apua.

Esimerkiksi ikäihmisten aliedustusta aineistossa voidaan toki korjata painottamalla heidän vastauksiaan. Mutta nämä vastaajat ovat ikääntyneistä parhaiten digimaailmaan sopeutuneita ja aktiivisimpia ja antavat näin koko ikäryhmästä harhaisen kuvan. Ehkä saamme lehdistä lukea tuloksen: ”Eläkeläiset ovat yllättävän hyvin mukana digitalisoituneessa maailmassa.”

Kunnollisen tutkimuksen tekeminen on kallista, mutta tässä tapauksessa oikeat tulokset olisivat kyllä hintansa arvoisia.