Kansanedustaja Kari Tolvanen kertoi vuonna 2012 eduskunnan täysistunnossa kauppiaasta, joka saa kiinni näpistelijän:
”Kun poliisi tulee paikalle ja antaa rangaistusvaatimuksen eli sakon tällaiselle näpistelijälle, pahimmassa tapauksessa todella näpistelijä poliisin silmien edessä repii sakon ja nauraa tietynlaisen naurun vielä päälle”.
Tolvanen kannatti puheenvuorollaan toisen poliisitaustaisen kansanedustajan Tom Packalénin esitystä sakkovankeuden kiristämiseksi.
Sakkovankeus on kiinnostava yhteiskuntaeettinen kysymys: voidaanko sanoa, että kaikki ovat tasavertaisia lain edessä, jos rahalla voi välttää vankilan – tai onko rahattomuus peruste välttyä sakkorangaistukselta. Kysymykset koskevat konkreettisesti sitä, miten kohtelemme kaikkein heikompiosaisia kansalaisia – myös niitä, jotka Victor Hugon romaanin Kurjat päähenkilön Jean Valjeanin tavoin varastavat leipää lapsilleen. Lisäksi on selvää, että vankeus on sakkoa kovempi rangaistus.
Vuosituhannen vaihteessa Suomen vankiluku nousi kolmanneksella. Vankilat täyttyvät ennätysvauhtia, kun vankeusrangaistusten toimeenpanon atk-järjestelmä saatiin kuntoon ja sakkovankeja tulvii vankiloihin. Vankiloiden ahtaus johti pakoyrityksiin.
Selvitysmiehet ehdottivat, että varattomiksi todetut ihmiset voisivat välttyä sakkovankeudelta eli että rahojen puuttumisen vuoksi kenenkään ei olisi jouduttava vankilaan. Tätä Matti Vanhasen hallitus ei kuitenkaan esittänyt eduskunnalle. Hallituksessa uskottiin, että varattomat alkaisivat tehtailla rikoksia, koska niistä ei seuraisi heille käytännössä mitään rangaistuksia. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt esimerkiksi Ruotsissa, missä sakot johtavat vankilaan vain niissä tapauksissa, joissa kyse on niskuroinnista – eli että ihmiset eivät maksa sakkojaan, vaikka heillä olisi siihen varaa.
Sakkovankeuden puolustajat tuntuivat ajattelevan köyhimpien punnitsevan pikkurikosten tuottoja ja riskejä kuin ammattisijoittajat. Jo tuolloin käytössä olleet tutkimukset kuitenkin osoittivat, että sakkovangit ovat usein asunnottomia alkoholisteja, jotka ovat syyllistyneet varkauksiin, lähinnä näpistyksiin. Heillä ei ole työkokemusta, eikä koulutusta. Sakkovankien odotettavissa oleva elinikä on vain 54 vuotta. Lähes puolet heistä kuolee 10 vuoden kuluessa vapautumisestaan.
Selvitysmiesten työ ei kuitenkaan mennyt aivan hukkaan. Vuonna 2008 tuli voimaan muutos, joka esti poliisien antamien sakkojen muuntamisen vankeudeksi. Tämä ei ole lisännyt pikkurikoksia. Sen sijaan sakkovankien määrä romahti. Aikaisemmin lähes 200 sakkovangin sijaan päivittäisten vankien määrä putosi alle viiteenkymmeneen. Tämä säästi verorahoja (oikeusministeriön arvion mukaan 7,7 miljoonaa euroa) ja inhimillisiä kärsimyksiä.
Kaupan liitto lobbaa
Kaupan liitto vastusti alun perin voimakkaasti sakkovankeuden lieventämistä. Kauppiaat väittivät lakimuutoksen lisänneen näpistyksiä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan varattomien näpistykset eivät kuitenkaan lisääntyneet. Viime vuosina myymälävarkaudet ovat itse asiassa vähentyneettehostuneista varkaudenestomenetelmistä ja kauppojen tiukentuneesta ilmoituskäytännöstä huolimatta.
Kauppiaat alkoivat kuitenkin kiertää sakkovankeuden lievennystä. He veivät rangaistusmääräyksiä aikaisempia useammin tuomioistuinten käsiteltäviksi, jolloin sakkovankeuden käyttäminen on mahdollista. Näpistyksiä käsitellään tuomioistuimissa nyt jopa neljä kertaa useammin kuin ennen vuoden 2008 lakimuutosta.
Nyt Kaupan liiton pitkä lobbaus on yllättäen kantamassa hedelmää. Oikeusministeriö on juuri saanut lausunnot uuteen lakiesitykseen, joka palauttaisi sakkovankeuden myös poliisin määräämiin sakkoihin. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson päättänee syyskuun aikana meneekö työryhmän edistys eduskuntaan.
Lain yläpuolella?
Ehdotus on kummallinen. Vuoden 2008 uudistuksen arviointi olisi puolustanut päinvastaista suuntaa – ja selvitysmiesten ehdotusta – eli sakkovankeuden käytön entistäkin jyrkempää rajaamista.
Kari Tolvanen puolusti heinäkuussa sakkovankeuden laajentamista Ylen Aamu-TV:ssä aikaisempaankin aggressiivisemmin:
”On porukka, joka esimerkiksi päivittäin hakee olutta kaupasta, kävelee ihan rauhallisesti naureskellen kassan ohi ja sanoo, että ‘sä et voi mulle mitään’. Ennen nämä sentään naamioituivat ja juoksivat kassan ohi, mutta nyt sitä ei enää tarvitse tehdä. Jos poliisi saa tekijän kiinni ja kirjoittaa sakon, tekijä saattaa repiä sakon siinä yrittäjän edessä.”
Tolvasen mukaan muuntamattomat sakot loivat ihmisryhmän, joka on lain yläpuolella ja jolle yhteiskunta ei voi mitään.
Argumentti ei ole kestävä. Rangaistusmääräysmenettelyssä annettu sakko jää perintään. Varattoman maksuhäiriöisen asema on yhteiskunnassamme monella tapaa vartioitu. Lisäksi poliisin sakotusohjeiden mukaan poliisin tulee viedä sakko tuomioistuimeen, mikäli sakkorikollisuus on toistuvaa. Tällöin sakot voidaan siis muuttaa vankeudeksi.
Huono-osaisimmat vangit
Vuoden 2008 jälkeen on saatu uutta tutkimusnäyttöä sakkovankien tilanteesta. Sen mukaan sakkovangit eivät ole ainoastaan syrjäytyneitä ja moniongelmaisia. Lisäksi heillä on useita somaattisia sairauksia, päihderiippuvuus ja persoonallisuushäiriö.
Lääkärilehdessä julkaistun tutkimuksen yhteenveto on oli, että sakkovangit ovat vangeista sairaimpia ja huono-osaisimpia:
”Sakkovangit olivat kokeneet jo lapsuudessaan enemmän perheväkivaltaa kuin muut. Aikuisuudessaan he elävät usein väkivaltaisissa parisuhteissa. Sakkovangit elävät muita miesvankeja harvemmin pysyvässä parisuhteessa ja asuvat yksin. He kuuluvat yleisemmin alimpaan sosiaaliryhmään ja ovat muita miesvankeja heikommin mukana työelämässä. Heidän terveydentilansa ja työkykynsä ovat merkitsevästi huonommat kuin muilla miesvangeilla.”
Toistuvat näpistykset ovat ilmeinen ongelma, mutta se ei poistu lähettämällä varattomia näpistelijöitä vankilaan. Lyhyet sakkotuomiot eivät muuta näiden ihmisten käyttäytymistä eivätkä paranna heitä riippuvuuksista. Ongelma vain lakaistaisiin maton alla – ja samalla lisättäisiin vankeinhoidon ja tuomioistuinten kustannuksia. Sen sijaan varat voisi käyttää viranomaisten välisen työnjaon selvittämiseen ja vahvistamiseen kaikkein huono-osaisimpien päihdekuntoutuksessa ja asumispalveluissa.