On riemastuttavaa, kun joku pukee sanoiksi sellaisen näkökulman, joka on liian päivänselvä tullakseen huomatuksi. Näin teki Hesarin toimittaja Teija Sutinen kolumnissaan eilen (29/8).

Sutinen kertoo monien naisystäviensä viime aikoina eronneen ja törmänneen heti yllättäviin ongelmiin:

”Modernit työssäkäyvät naiset ovat hätkähtäneet huomatessaan, että perheessä on sittenkin ollut perinteinen jako miesten ja naisten töihin. Tai itse asiassa miehet ovat kyllä kokanneet, pesseet pyykkiä ja siivonneet, mutta naiset eivät ole juuri hakeutuneet oman reviirinsä ulkopuolelle.”

Sutisen johtopäätös on, että kotitöiksi ja siis jaettavaksi on ajateltu lähinnä ne työt, joita naiset ovat perinteisesti tehneet. Mutta kuka kiinnittää taulut seiniin ja lamput kattoon, tekee tarvittavat remontit, kaataa puut, pilkkoo halot ja lämmittää saunan; tai asentaa uudet televisiot ja nettivehkeet,  kantaa painavat tai muuten raskaan sarjan tavarat toivottuihin paikkoihin, tai tyhjentää huussin mökillä? Tai muutama viimeaikainen ilmentymä: kuka avaa uudistuneiden maitotölkkien tai vesipullojen jumiutuneet kierrekorkit, kun toisen käsivoimat ei riitä?

Mieleen on jäänyt vanhan hyvän ystäväni suutahdus joskus vuosikymmenten takaa, kun häntä vaadittiin osallistumaan mökillä tiskaukseen: ”Sinä päivänä osallistun, kun vaimo pilkkoo puolet polttopuista.” Silloin kaverin reaktio sai seurueelta osakseen säälivää epäuskoa ja myötätuntoa, kun ei osannut oikealla tavalla olla tasa-arvoinen.

Juttunsa lopuksi Teija Sutinen kuvittelee, miten hänen kävisi mahdollisen eron hetkellä:

”Olisin tosi avuton. Sen ajatteleminen tekee vihaiseksi. Tasa-arvo on tarkoittanut minulle omaa ammattia, omia rahoja ja itsenäisyyttä, mutta kotitöissä olen huomaamattani elänyt siivellä.”

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Olisiko ratkaisu se, että myös miesten perinteiset kotityöt pitäisi jakaa tasan? Vai pikemminkin se, että nähtäisiin kotityöt sellaisena kokonaisuutena kuin ne todella ovat, ja sovellettaisiin niiden tekemiseen samaa periaatetta kuin millä moderni talous on menestynyt: osaamis- ja taitovahvuuksia järkevästi hyödyntävää työnjakoa?