Julkiset vanhuspalvelut eivät ole ilmaisia käyttäjilleen, vaan palveluista maksetaan asiakasmaksuja. Kotihoito on yksi yleisimmistä iäkkäiden käyttämistä palveluista, mutta tiedämmekö, millaisia summia iäkkäät asiakasmaksuina maksavat. Tätä kysymystä selvitimme Yhteiskuntapolitiikka-lehden numerossa 4/20 julkaistussa analyysissamme Kotihoidon asiakasmaksut iäkkäillä.
Otimme analyysiin mukaan kaikki kotihoitoa käyttäneet eli kotihoitoa tilapäisesti ja säännöllisesti käyttäneet. Aineistomme mukaan kotihoitoa oli käyttänyt noin 15 prosenttia yli 65-vuotiaista vuonna 2017. Kotihoidon käyntimäärät kuukaudessa olivat keskimäärin vähäisiä: noin joka toisen kotihoitoa käyttäneen luona käytiin korkeintaan muutamia kertoja kuukaudessa. Näin ollen myös asiakasmaksut olivat melko maltillisia yleisellä tasolla. Asiakasmaksu jäi keskimäärin alle 40 euroon kuukaudessa.
Entä millaisia olivat asiakasmaksut kuormittavimmillaan eli niinä kuukausina, kun kotihoidon käyttöä oli ollut eniten? Noin puolet kotihoidon käyttäjistä maksoi palvelusta kuormittavimmillaan alle 50 euroa kuukaudessa. Tämä on linjassa sen kanssa, että noin puolella käyntien määrä oli varsin vähäinen ja maksut tällöin ovat tyypillisesti kertamaksuja. Kuitenkin melko suurella osalla maksut olivat huomattavat, sillä noin joka neljäs maksoi yli 150 euroa kuukaudessa. Niillä, jotka käyttivät palvelua paljon (yli 90 käyntiä kuukaudessa) asiakasmaksu oli kuormittavimmillaan keskimäärin reilut 270 euroa kuukaudessa.
Taloudellisen turvallisuuden näkökulmasta pidimme tärkeänä selvittää, kuinka paljon rahaa jää, kun kotihoidon asiakasmaksu on vähennetty käteen jäävistä kuukausituloista. Meitä kiinnosti erityisesti pienituloisten tilanne, sillä joka viides yli 75-vuotias kuuluu pienituloisiin. Analyysimme mukaan alimmissa tulokymmenyksissä tulot jäivät tuhannen euron pintaan kuukaudessa. Kaikista alimmassa tulokymmenyksessä ne jäivät noin 900 euroon, kun asiakasmaksu oli vähennetty käteen jäävistä tuloista. Muuhun kulutukseen jää siten varsin vähän, kun vielä huomioidaan, että asumiskulut lohkaisevat suuren osan kukkaroon jäävistä euroista.
Asiakasmaksut ovat kotona selviytymisen kannalta väistämätön menoerä monelle iäkkäälle. Pienituloisilla on jo lähtökohtaisesti varsin vähän rahaa käytettävissä kulutukseen. Pienistä tuloista jää pakollisten menojen jälkeen vain vähän käytettäväksi muuhun, ja asiakasmaksut voivat siten heikentää taloudellista turvallisuutta ja elintasoa. Lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden huojentaa asiakasmaksuja, jos maksut uhkaavat toimeentuloa. Huojentamiskäytännön soveltamisessa on kuitenkin ollut epäselvyyttä ja vaihtelua kuntien välillä. On hyvä, että käytäntöä on tarkoitus selkeyttää ja vahvistaa vireillä olevassa asiakasmaksulainsäädännön uudistuksessa.
Keskityimme analyysissa vain yhteen osaan asiakasmaksuja tietäen, että kotihoitoa saaville kertyy asiakasmaksuja usein myös muista välttämättömistä palveluista. Tämä herättää pohtimaan pienituloisen henkilön rahan riittävyyttä ja palvelujen käyttöä, kun kotihoidon lisäksi asiakasmaksuja maksetaan muun muassa terveydenhuollon palveluista ja kotihoidon tukipalveluista, kuten ateria-, turva- ja päiväkeskuspalvelusta. Asiakasmaksuista kasvaa helposti suuri summa kuukaudessa. Terveyden tasa-arvon kannalta on huolestuttavaa, jos pienituloiset alkavat tinkiä toimintakyvyn ylläpidon kannalta tärkeistä palveluista rahan säästämiseksi.
Lue lisää:
Katja Ilmarinen & Susanna Mukkila & Jussi Tervola: Kotihoidon asiakasmaksut iäkkäillä (YP 4/20)