Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten – joita hallinnollisessa puheessa nimitetään NEET-nuoriksi (Not in Education, Employment or Training) – elinoloja on viime vuosina tutkittu rekisteritietojen avulla. Olemmekin erinomaisen hyvin selvillä heidän lukumäärästään, maantieteellisestä sijoittumisestaan sekä objektiivisesti havainnoitavista elämänvaiheistaan. Sen sijaan heidän subjektiivisesta hyvinvoinnistaan tiedämme varsin vähän, varsinkaan määrällisesti tarkasteltuna. Mitä muuta ylhäältä päin kategorisoitu ”NEET-nuori” on, paitsi numero rekistereissä?
Perinteiset postikyselyt ja puhelinhaastattelut tavoittavat työn ja koulutuksen marginaalissa olevia huonosti, joten tutkijan on jalkauduttava kentälle kyselylomakkeensa kanssa. Näin teimme Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, PROMEQ-konsortion osahankkeessa, jossa keräsimme kyselyaineistoa 16–30-vuotiailta kohdennettujen nuorisopalvelujen asiakkailta (N=147) kolmessa kaupungissa. Lomakkeessa oli kysymyksiä hyvinvoinnin eri osa-alueista ja yhtenä mittarina oli WHOQoL-Bref, jonka avulla mitataan elämänlaatua neljällä ulottuvuudella. Osallistujat rekrytoitiin suoraan palvelupaikoilta tai työntekijöiden avustuksella ja koska osallistuminen oli vapaaehtoista, kyseessä on valikoitunut näyte. Tätä voi pitää metodologisena kompromissina. Otoksen muodostaminen moninaisesta perusjoukosta, josta osa kuuluu rekrytoinnin kannalta hard-to-reach-joukkoon, ei ole toimiva ratkaisu. Näytteen pohjalta yleistäminen ei onnistu, mutta tuloksena voi silti olla uutta ja merkityksellistä tietoa.
Toinen metodologinen ratkaisu, jolla pyrittiin parantamaan kyselytiedon laatua, oli se, että kyselyyn vastattiin tutkijan läsnä ollessa. Tutkijan rooli haastattelutilanteessa oli tukea lomakkeen täytössä antamalla pyydettäessä apua kysymysten tulkinnassa. Lisäksi osallistujia kannustettiin kommentoimaan kysymyksiä oma-aloitteisesti ja näissä tilanteissa tutkijat tekivät lisäkysymyksiä, joiden tavoitteena oli tuottaa lisäymmärrystä hyvinvoinnin osa-alueista. Useimmat haastateltavat täyttivät lomakkeen itsenäisesti, mutta muutamat ottivat haastattelutilanteen tilaisuutena puhua elämästään. Jos vastaaja antoi luvan, keskustelut tallennettiin ja ne muodostavat määrällistä aineistoa avaavan, mutta myös sitä haastavan laadullisen aineiston.
Vastaajien elämänlaatua määrittivät vahvimmin sosiaaliset suhteet ja yksinäisyyden kokemukset, joihin rekisteritieto ei ulotu. Tämä tieto toimii tärkeänä muistutuksena siitä, että sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys myös niiden nuorten aikuisten elämässä, joista puhuttaessa päähuomio kohdistuu lähinnä heidän työllistettävyyteensä ja sen kohentamiseen. Rekisterit eivät myöskään tavoita vastaajien surua tai harmia omasta tilanteestaan tai kategoristen vastausvaihtoehtojen symbolista väkivaltaa, joka nousi esiin kyselylomakkeeseen liittyneissä keskusteluissa. Tämä tieto herkistää miettimään, miten representoida ihmisiä, joilla on vähän äänivaltaa julkisuudessa. Vaikka yksinäisyys on monille työn ja koulutuksen marginaalissa oleville kipeä osa elämää, johon tulee kiinnittää huomiota, emme tee heille palvelusta sillä, että korvaamme ”NEET”-leiman ”yksinäiset”-leimalla.
Lue lisää:
Sanna Aaltonen & Antti Kivijärvi & Martta Myllylä: Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten koettu hyvinvointi. Yhteiskuntapolitiikka-lehden e-julkaisu 1.11.2018