Kun Keskuspuolue on ottamassa itselleen aikaisemmin vihreiden ja vasemmistoliiton ajaman aloitteen, Kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit käyvät vastaiskuun.
Lokakuun viimeisellä viikolla kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraattiset nuoret esittelivät omat sosiaaliturvamallinsa. Kristillisdemokraattien malli on ”kannustava perusturva” ja demarinuorten ”yleisturva”. Molempien mallien tilannekuva on sama: sirpaleinen ja epäkannustava sosiaaliturva on korvattava yksinkertaisemmalla ja kannustavammalla järjestelmällä. Malleja yhdistää myös se, että molemmissa sosiaaliturvan maksatus on automatisoitu, eikä takaisinperintöjä tarvita.
Malleilla on kuitenkin tärkeä periaatteellinen ero.
Kristillisten mallissa sosiaaliturvaetuudet yhdistetään yhdeksi tueksi, joka maksetaan kaikille perustettavalle kansalaistilille ”harkinnanvaraisena elämäntilanteeseen sidottuna tukena”. Alkutason jälkeen tuki pienenee tasaisesti, jos ansiot nousevat. Kristilliset mainitsevat mallinsa esikuvaksi Ison Britannian ”universal credit” –järjestelmä. Nimitys on harhaanjohtava, sillä tuki ei ole universaali, vaan tiukasti ehdollinen ja sanktioitu. Kristillisten Suomelle esittämä malli jää epämääräiseksi, koska puolue ei kerro lainkaan sitä, millaiselle tasolla ”kannustava turva” asettuisi ja millaisia ehtoja ja sanktioita siihen sisältyisi.
Demarinuorten malli on selvästikin mietitty pidemmälle. Mallissa perusturva koostuu kolmesta elementistä: takuutulosta, yleistulosta ja aktiivitulosta. Alimman tason takuutuloa (520 e/kk) maksettaisiin automaattisesti kaikille. Syyperusteista yleistuloa (675 e/kk) saisivat opiskelijat, lasta kotona hoitavat, sairaat ja työkyvyttömät. Aktiivituloa (812,5 e/kk) maksettaisiin niille, jotka ponnistelevat työllistyäkseen muita enemmän.
Demarinuoret siteeraavat yleisturvaa esittelevässä kalvosarjassa 19 §:n 1 momenttia, jonka mukaan ”jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”. Kalvossa sanat ”oikeus välttämättömään toimeentuloon” on merkitty punaisella värillä.
Sosiaaliturvaa koskevassa keskustelussa on tyypillistä unohtaa momentin alkusanat eli, että oikeus toimeentuloon on vain niillä, jotka eivät itse kykene hankkimaan turvaa. Toimeentuloturva on siis ehdollinen.
Nykyjärjestelmässä toimeentuloturvan ehdollisuus näkyy kolmella ulottuvuudella, jotka on otettava huomioon kaikissa uusissa perusturva-aloitteissa, oli kyse ”kannustavasta perusturvasta”, ”yleisturvasta” tai perustulosta.
Ensinnäkin oletamme, että työkykyiset hakevat työtä ja ovat valmiita kouluttautumaan. Jos näin ei tapahdu, toimeentuloturvaa voidaan alentaa dramaattisesti.
Toiseksi oletamme, että ihminen käyttää loppuun omat ja lahjaksi saadut tulot ja varat ennen kuin hänelle myönnetään viimesijaista toimeentulotukea.
Kolmanneksi lähdemme liikkeelle siitä, että ennen yhteiskunnan tukea ”ihmisenarvoisen elämän edellyttämä turva” on hankittava asuinkumppanilta (ja eräissä tapauksissa myös vanhemmilta). Toimeentulotuki myönnetään kotitalouksille ja asumistuki asuinkunnille.
Kristillisten ja demareiden mallien suuri periaatteellinen ero koskee sosiaaliturvan saamisen ehtoja. Kristillisten mallissa ilmeisesti nykyiset ehdot pidettäisiin ennallaan tai niitä kiristettäisiin köyhien käyttäytymisen ohjaamiseksi ja julkisen talouden säästöjen aikaansaamiseksi. Demarinuorten malli pyrkii laajentamaan köyhien vapautta. Tämä tapahtuu myöntämällä takuutulo (siis perustulo) automaattisesti kaikille kansalaisille – ilman ehtoja työhön tai koulutukseen hakeutumisesta, muista tuloista ja varallisuudesta ja läheisiltä saatavasta tuesta.
Demarinuorten yleisturvassa on kyse laajennetusta perustulomallista, mutta jostain syystä demarinuoret eivät perustuloa mainitse. Yleisturva kertoo kuitenkin siitä, että myös sosiaalidemokraatit ovat valmiita ottamaan askelia perustulon suuntaan – kunhan nimestä sovitaan.