Tänä syksynä Terra Cognita julkaisi suomennoksen Philip Tetlockin ja Dan Gardnerin kirjasta ”Superennustajat”. Hesarin Jaakko Lyytinen teki sen pohjalta tuoreeltaan kolumnin viime keväänä (13/3) ja suomennokseen perusteella Timo Paukku arvion muutama päivä sitten (11/11).
Kirja perustuu vertailevaan käytännön kokeeseen, jonka USA:n tiedusteluviranomaiset käynnistivät. Kimmokkeena oli Irakin joukkotuhoasesekoilu 2000-luvun alussa ja pyrkimys etsiä keinoja, miten tulevaisuuden ennakointia voitaisiin parantaa. Mukana oli kolme ryhmää: tiedustelun ammattilaiset, yliopistojen huippututkijat ja kiinnostuneiden maallikoiden yhteisö. Kaikille esitettiin ratkaistavaksi 500 kansainvälistä kysymystä neljän vuoden aikana.
Lopputulos oli, että paras ennakointien osuvuudessa oli kiinnostuneiden maallikoiden ryhmä. Miksi näin oli? Timo Paukku summaa kirjan havaintoja näin:
”Kiinnostuneet maallikot seuraavat paljon uutisia. Erityisen hyvin he havaitsevat todennäköisyyksiä. He osaavat arvioida omiakin tekojaan ja ajatuksiaan ulkopuolelta. He ovat mieleltään avoimia ja nauttivat uuden oppimisesta. He katsovat maailmaa sudenkorennon silmillä, joiden linssit näkevät joka suuntaan. He osaavat päivittää tietojaan, jos tosiasiat sotivat vanhaa käsitystä vastaan.”
Tetlockin ja Gardnerin arvion mukaan tämmöisiä superennustajia on vain pieni vähemmistö populaatiosta. Jaakko Lyytinen nimitti heitä arviossaan Isaiah Berliniä mukaellen ”ketuiksi” ja vastakkaista enemmistöä taas ”siileiksi”:
”Siili tarkastelee maailmaa yhdestä rajatusta näkökulmasta, mutta kettumainen superennustaja kerää tietonsa erilaisista lähteistä ja sulattaa ristiriitaiset näkemykset analyysiinsä. Tärkein superennustajan ominaisuus on omista virhepäätelmistä oppiminen ja itsekriittisyys.”
USA:n presidentinvaalien hämmentävä lopputulos tarjoaa nyt oivallista materiaalia Tetlockin ja Gardnerin johtopäätöksen empiiriseen testaamiseen itse kunkin lähiympäristössä. Miksi vaaleissa kävi niin kuin kävi ja mitä tästä eteenpäin tulee niin jenkeissä kuin muualla tapahtumaan? Erinomainen esimerkki kettuudesta on Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin kolumni (14/11) otsikolla Trumpin voiton syylliset: tyhmä, valkoinen roskaväki?